Lomalta palattua tulee aina tunne, että on ihan loman tarpeessa! Niin meilläkin Hua Hinin reissun jälkeen. Viime viikon alku sujuikin rauhallisesti kotosalla mm. pyykkivuorta setviessä.

Iloksemme kuulimme yövartijaltamme, että Intiaani-kisu oli käynyt pihallamme syömässä joka yö, paitsi kahtena edellisenä yönä ennen paluutamme. Palattuamme emme nähneet sitä vuorokauteen, mutta sitten se taas ilmaantui erittäin vaativasti naukuen ja yhtä suloisena ja hellyydenkipenä kuin aina ennenkin. Iso maha oli kaventunut ja nisät pulleat, eli johonkin se oli pennut pyöräyttänyt. Se kävi syömässä hyvin pikaisesti, ilmeisesti oli kiire pentujen luo?

Lomamme aikana oli tehty myös avustusreissu Burman rajalla sijaitsevaan orpokotiin, ja kuulin reissun sujuneen hienosti! Toki harmitti kun tämä reissu jäi lomamme takia minulta välistä, mutta seuraavahan on jo huhtikuun alussa. Edelliskerralla ostamani pakastearkkukin oli toimitettu perille. Se oli niin iso, ettei ollut mahtunut keittiörakennuksen ovesta, ja siellä oli jouduttu purkamaan yhtä seinää jotta arkku saatiin sisälle! Possuaitauksessa oli kuulemma myös käynyt kato, eli todennäköisesti pakkasesta olisi löytynyt possupaistia. Liikkeestä oli toimitettu hienompi arkkumalli kuin minkä tilasimme, tässä oli mm. kaksiosainen kansi.

Poika, jolla on epämuodostuneet alaraajat, ja jolla oli huonosti paraneva murtuma kädessään oli nyt melko hyvässä kunnossa, ja pystyi nyt jopa hiukan kävelemään kepin avulla. Hän oli kuulemma aivan eri poika kuin viimeksi, jolloin hän vaan istui apaattisena sivussa kun ei pystynyt omatoimisesti liikkumaan murtuman ja jalkakipujen takia. Tämänkertaisessa avustuskuormassa oli pyörätuoli, jonka suomalaiset olivat ostaneet, ja nyt poika pääsee helpommin minne vaan eikä tarvitse jäädä yksin istuskelemaan! Todella hieno juttu!

Viime viikko oli edelleen juhlaviikko, koska Vepulla oli torstaina syntymäpäivä, ja samana päivänä järjestimme paitsi Vepun, myös Opun ja Piekun synttärit Pattaya Parkin vesipuistossa. Koko koulun väki oli kutsuttu, eli juhlimme n. 40 hengen voimin!

Vajaan viiden tunnin juhlinnasta selvittiin lähes ongelmitta. Yksi kaatuminen ja haljennut huuli, joka ei lopulta menoa haitannut, ja lopussa pienemmillä pojilla oli joku välikohtaus aikuisten thaimiesten kanssa, joka ei oikein selvinnyt. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta hevosenleikistä, jonka timmellyksessä yhtä 4.-luokkalaista poikaa lyötiin kasvoihin. Pahemmin ei onneksi käynyt, mutta sen verran nostin äläkkää asiasta, ettei näitä humalaisia, aiemminkin kahinaa aiheuttaneita miehiä ilmeisesti enää päästetä vesipuistoon.

Kaikilla vaikutti olevan mukavaa, ja oli ihana kuulla lasten suusta kommenttina mm. että nämä olivat parhaat juhlat ikinä! Oli liikuttavaa seurata, miten isommat huolehtivat pienemmistä koko ajan, mm. auttoivat vesiliukumäen alla pienet pois toisten laskijoiden alta. Kaikki olivat yhtälailla mukana leikissä, isot ja pienet, tytöt ja pojat. Tällaista yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä saa muualta hakemalla hakea!

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa JoJo Horse Clubilla ratsastamassa. Tytöt ovat ilmeisesti lähestulkoon ainoat ratsastajat koko paikassa, ja tallin tilanne vaikuttaa muutenkin olevan aiempaa huonompi. Hevosilla ei edelleenkään ole lainkaan kuivikkeita, vaikkakin karsinat ovat hyvin kuivat ja siistit. Hepat vaikuttivat aiempaa laihemmilta, eli ne eivät saa ilmeisesti tarpeeksi heinääkään syödäkseen. Tuli vähän kurja olo… Hepat olivat kuitenkin entiseen tapaan pirteitä ja oli mukava ratsastella.

Sunnuntaina järjestettiin Pattayan suurimmalla ratsastuskoululla Horse Shoe Pointissa kansalliset ratsastuskilpailut. Katsomossa ei ollut tungosta, ja oli mukava pitkästä aikaa olla katsomassa estekisoja! Tytöt päättivät nyt kokeilla ratsastustunteja tälläkin tallilla, ja tunnit onkin viikonlopulle varattuna!

Entinen työkaveri Kaj Suomesta ilmoitti yllättäen olevansa Pattayalla paluumatkallaan Koh Sametilta, ja piipahti meillä viikonloppuna grillaamassa. Maanantaina katselimme kaupunkia autosta käsin, ja kävimme ihailemassa näköaloja Pratamnak-kukkulan näköalatasanteilla.

Illansuussa menimme pitkästä aikaa lähirannalle katselemaan auringonlaskua. Auringonlasku on täällä upea, mutta nyt kun olimme saaneet nauttia Hua Hinin valkeasta puuterihiekasta ja puhtaasta vedestä, tuntui kaupunkiranta melko tunkkaiselta… Uinnit jäivät tällä kertaa väliin.

Tällä viikolla on taas sanottu hyvästejä Suomeen palaaville oppilaille ja harjoittelijoille, ja järjestipä yksi oppilas ihan kunnon läksiäisjuhlatkin. Ida-harjoittelija teki läksiäislahjakseen mahtavan videon, jota ei pysty kuivin silmin katselemaan (ainakaan minä), ja jossa soi taustalla varsinkin pienempien oppilaiden ehdoton suosikkiartisti Robin: näitä kappaleita laulettiin mm. taannoisella koulun laivaretkellä antaumuksella.

Linkki Idan tekemään videoon: http://www.youtube.com/watch?v=-X8ARLxtNlw

Enää 3 kk jäljellä tätä seikkailuamme, ja alkaa olla jo vähän haikea mieli…  Tämä 10 kk menee aivan liian nopeasti! Ajatus kotimaahan paluusta tuntuu silti mukavalta. Yritän joka päivä muistaa nauttia olostani maksimaalisesti. Todennäköisestihän en ennen eläkeikää voi enää jäädä lomalle lähes vuodeksi! Vaikka on tukalan kuuma (nytkin terassin mittari näyttää +31 astetta varjossa) ja välillä se ärsyttää ja väsyttää, niin pian se kuumuus on muisto vain! Uima-allaskin on lämmennyt nyt niin, että siellä voi lojua vaikka tuntikausia, ja nyt allas onkin kovalla käytöllä. Ilmastointia on myös pidetty päällä suurten sähkölaskujen uhallakin.

Kuumuuteen on osittain tottunutkin, sen huomaa varsinkin lenkkeillessä. Lenkkeily on todellista ”hot joggingia”, vaikka yritämme lähteä liikkeelle vasta auringon laskiessa. Täällä on pakko urheilla aktiivisesti, kun tulee syötyä niin paljon ulkona, ja ravintola-annokset ovat aina isompia, rasvaisempia ja suolaisempia kuin kotiruoka. Suurimmaksi osaksi kokkailemme toki kotona, tavallisia suomalaisia kotiruokia, kuten liha-perunalaatikkoa, kanakastiketta ja makaronilaatikkoa yms. Ne kuitenkin maistuvat lapsille parhaiten.

Viikonloppuna pojat lähtevät mönkkärisafarille, jonka Oppu sai syntymäpäivälahjaksi. Ollin kotiinpaluu lähestyy, ja maanantaina minä ja Olli lähdemme katsastamaan kahdestaan idässä sijaitsevan Koh Koodin saaren, jota on kehuttu varsinaiseksi paratiisiksi. Monta muutakin asiaa pitäisi vielä ehtiä tehdä! Jos viettäisi nyt ensin rennon ja rauhallisen viikonlopun.