Vaikea uskoa, että olemme olleet Thaimaassa vasta kolme yötä. Hirveästi on touhuttu ja yritetty saada käytännön asioita hoidettua, jotta voisimme toden teolla asettua asumaan ja elämään arkea.

Myimme siis talomme ja automme Suomessa, pakkasimme koko irtaimistomme kahteen varastokoppiin, hyvästelimme ystävämme ja suuntasimme kolmen nuorimman lapsemme (6-, 9- ja 13-vuotiaat) ja kymmenen laukun kanssa kohti Thaimaan Pattayaa. Kaksi vanhinta halusi jäädä suorittamaan lukio-opintojaan Suomeen. Tarkoituksena on siis viettää tämä lukuvuosi tropiikin lämmössä. Miksikö? No miksi ei? Joka kesä loman loppuessa olemme puhuneet mieheni Jamon kanssa siitä, miten mukavaa olisi joskus tehdä oikein kunnon irtiotto arjesta, ja lopulta päätimme toteuttaa sen. 20 vuotta on paiskittu töitä, välillä yötä päivää, ja vielä olisi toinen 20 vuotta jäljellä. Emme nähneet mitään järkeä odottaa sopivampaa hetkeä, sellaista ei kuitenkaan tulisi. Ja kerranhan sitä vaan eletään!

Arjen järjestelyt sujuivat lopulta varsin kivuttomasti. Kun päätös oli tehty, alkoi jo talvella komeroiden tyhjennys. Hurja määrä rompetta päätyi kirpparille ja roskiin. Kun pakkaa tavaraa varastoon, ei tosiaankaan halua säästää mitään turhaa. Matkakohteeksi valikoitui Pattaya, koska täällä on suomalainen peruskoulu (Pattayan Suomalainen koulu). Kotiopetus ei ajatuksena tuntunut mahdolliselta (mitäs lomaa se sellainen meille vanhemmille olisi -ja sosiaaliset suhteetkin jäisivät lapsilla vähiin).

Palataan menneeseen ja alkuhetkiin myöhemmin. Eilen muutimme vuokrataloon, joka sijaitsee aivan koulun lähellä Pratamnakin kaupunginosassa ja vain. n 200 m rannalta. Olemme siis aivan kaupungin tuntumassa, mutta kuitenkin mukavasti muutaman kilometrin päässä Pattayan ydinkeskustasta joka on varsin vilkas paikka -yötä päivää. Täällä Pratamnakissa on varsin rauhallista. Talossamme on kaikille kolmelle lapselle oma huone ja kylpyhuone ja tärkeimpänä tietysti oma uima-allas. Talossa on peruskalustus, joka on kuitenkin varsin niukka, ja esim. pihakalusteita ei ollut lainkaan.

Lapset ottavat ilon irti uima-altaasta

Päätimme sitten tänään lähteä koko perhe pihakalusteita hankkimaan. Arvelin, että kun lapsia oli liotettu koko aamupäivä uima-altaassa ja syötetty mahat pullolleen nuudelia ja vesimelonia, reissu sujuisi hyvinkin leppoisasti. Kun meillä ei kuitenkaan ollut ihan tarkkaan tiedossa mistä kalusteita saa, päädyimme kävelemään useamman kilometrin pitkin Thepprasit Roadia, jonka varrella kyllä kieltämättä on myynnissä kaikkea mahdollista. Kuitenkaan kohtuuhintaisia ulkokalusteita ei löytynyt. Ikävä tuli jo Suomen halpiskalustemyymälöitä, joista olisi saanut sopuhintaan Kiinassa valmistetuja polyrottinkikalustoja. Paikallinen käsityö (jos se nyt sitä oli?) vaikuttaa olevan arvossaan. Lapset uupuivat helteessä jo tunnissa. Kieltämättä tämä kuumuus ja kosteus on uuvuttavaa, saa nähdä tottuuko siihen. Matkalla kuljimme iltatorin ohi ja lapset saivat ihmetellä mm. myynnissä olevia siilin- ja oravanpoikasia.

Tien päässä siinsi lopulta iso kalustekauppa josta löytyi sopuhintaiset kalusteet kotiinkuljetuksella. Ystävälliset myyjät (5 kpl), ihmeteltyään hetken porukalla vielä sitä, ettei meillä ollut omaa autoa, järjestivät meille uupuneille kalusteenmetsästäjille vesitarjoilun ja kotiinkuljetuksen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin vielä se, että oli ehtinyt tulla pimeä, eikä meillä ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä millä kujalla talomme sijaitsikaan…Niinpä ajelimme muutaman hetken korttelirallia, minua ja lapsia kuljettava henkilöauto edellä ja kalusterekka perässä. Ja löytyihän se koti viimein! Tämä ei siis ole mitään ruutukaava-aluetta…

Spaghettia ja muita herkkuja

Illan päätteeksi lähdimme jälleen tutustumaan lähikadun runsaaseen ravintolatarjontaan. Tällä kertaa kukaan ei luullut meitä venäläisiksi kuten aina aikaisempina iltoina. Tällä seudulla on paljon venäläisiä, päätellen mm. siitä, että ravintoloiden kyltit ja ruokalistat ovat lähes aina myös naapurimaan kielellä. Nyt vaikutti jo lupaavasti siltä, että saadaan lapsetkin pikkuhiljaa maistelemaan thairuokia: Oppu ja Vepu maistelivat katkaraputempuraa meidän lautasilta, heidän omillaan oli jo kolmatta iltaa peräkkäin vanhaa, tuttua ja turvallista spaghetti bolognaisea ja valkosipulileipää. No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Rannalla