Pattayalla on tosi paljon koiria, joista melko suurella osalla on jonkinlainen panta kaulassa. Välillä näkee ihan hihnassa kulkevia rotukoiriakin. SeRoPi -rotuisia kulkukoiria taitaa kyllä suurin osa kuitenkin olla. Olen nähnyt Pattayan keskustassa jo pariin otteeseen yhden vähän säälittävän tapauksen, jolta puuttuu toinen etujalka. Varsin ketterästi se kuitenkin kuljeskelee.
Viimeksi eilen olimme keskustassa Friendship Marketissa, josta saa mm. kaikenlaista tuontitavaraa (jopa Fizz-siideriä, hyvään hintaan toki), ja mennessämme sisään näin kyseisen koiran asettautuvan kaupan pääoven ulkopuolelle kynnysmatolle makaamaan. Kaikkien kulkijoiden oli väistettävä koiraa. Arveilmme, että koiraparka saa pian lähdöt, mutta ei. Tullessamme ulos vajaan tunnin kuluttua koira makoili edelleen täsmälleen samassa paikassa. Suurin osa ihmisistä on täällä hyvin eläinrakkaita, tällaista ei kyllä voisi tapahtua Suomessa!

Piekku sai uuden pyörän, omalla ajotiellä on hyvä harjoitella vaikka vesisateessakin! Jospa pian pääsisimme apurattaista eroon… Ajovuoroja joutuu välillä jakamaan naapurien lasten kanssa.
Tänään pitkästä aikaa oli aurinkoinen ilma! Käväisin aamulla jälleen Plant Marketilla ja löysin halvalla (n. 12 €/kpl) ihan hyvän kokoisia palmuja, joille järjestyi vielä kotiinkuljetuskin. Kotiviidakko alkaa siis pian olla valmis! Auringon innostamana lähdimme sitten katsastamaan Sattahipissä (n. 50 km:n päässä Pattayalta etelään) sijaitsevan Nang Ramin rannan.
Tämä laivaston tukikohdan vieressä sijaitseva pieni ranta osoittautuikin hyväksi paikaksi. Parasta oli ehkä se, että olimme lähes ainoat länsimaalaiset koko rannalla. Ranta oli paikallisten kansoittama, ja siten lähes kaikki uivat vaatteet päällä, mikä tietysti näytti hiukan hassulta ja vähintäänkin epämukavalta. Se on kuitenkin paikallinen tapa varsinkin naisilla. Hiekka oli valkoista ja hienoa, vesi puhdasta ja kirkasta ja ne aallot! Niissä riittikin sitten riemua moneksi tunniksi, varsinkin kun vuokrasimme kumirenkaat joilla saattoi parhaillaan ratsastaa aallonharjalla toistakymmentä metriä kerrallaan!

Piekku selittää miten aallot heittelivät. Minä (fiksu!) olen juuri kadottanut aurinkolasini mereen. Olisi tietysti voinut tajuta, etteivät ne pysy päässä kun aallot lyövät pään yli…
Rannan tuntumassa oli useita ravintoloita, joista sai tilata ruuan ja se toimitettiin sitten rantatuoleille. Mutta täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde oli täällä melko huono, ja navakassa tuulessa syöminen styrox-astioista vaati jonkinasteista luovuutta. Ensi kerralla taidetaan ottaa take out-muonat lämpöastiaan omilta kulmilta!














