Joulu on ovella, ja tunnelmaa tehostavat poikkeukselliset kylmät ilmat. Yölämpötilat täällä Pattayalla ovat olleet jopa 16 astetta, mikä on ennätyksellisen vähän. Päivisinkin on puhallellut navakka pohjoinen tuuli, ja mittari on jäänyt reilusti alle 30 asteen. Paikalliset ovatkin sonnustautuneet jopa toppatakkeihin… Ihanaa vaihtelua meille farangeille jatkuvaan läkähdyttävään kuumuuteen!
Tavanomaisten arkipuuhien lomassa olemme tehneet sen verran joulua, että haimme kotiin muovikuusen jonka koristelimme sinisin (tietysti vilkkuvin!) valoin, armaan kotimaan kunniaksi! Jouluvieraamme on onneksi ollut innokas leipuri, ja meillä on ollut piparin- ja tortuntuoksua ilmassa jo useampana päivänä. Tänään paisteltiin laatikoitakin, ja sekä possu että lammas ovat jääkaapissa tekeytymässä. Voitto toi meille kinkun lisäksi ”joululahjaksi” graavilohta, sekä punajuuri- ja kurkkusäilykettä, joten rosollikin on valmis!
Marketin pahvilootasta sukelsi tällainen
Kun saatiin oksat oikeinpäin asennettua, se alkoi jo muistuttaa kuusta
Hopeatähtiä, kultanauhoja, karkkikeppejä. Tarkoitus oli askarrella itse koristeita, tai ainakin tähti, mutta lapsilla taisi tulla askartelukiintiö koulussa täyteen
Vietimme myös Ollin synttäreitä, sankarin toiveen mukaisesti hyvin pienimuotoisesti. Tottakai järjestimme perjantaina perinteisen aamu”yllätys”herätyksen lauluineen ja kakkuineen, ja koulun päättäjäiskirkon jälkeen kävimme illallisella Gabbages&Condoms -ravintolassa.
Niiiiin monta kynttilää ja surkeat thaimaalaiset tulitikut…
Kynttilät puhallettu
Ja eikun herkuttelemaan
Koululaiset pääsivät vielä kerran esiintymään norjalaisessa merimieskirkossa ennen lomalle siunaamista ja todistusten jakoa
Tyttöjen vuoro
Lomatoivotuksia ihanalta opelta!
Eskarilaisetkin saivat ”todistukset”
Iiiiiso hali!
Ihana ja maukas päätös illalle C&C:ssa meren rannalla
The Birthday Boy
Tämän viikon huipentuma oli lauantain avustusreissu lähellä Burman rajaa sijaitsevaan orpokotiin. Lähdimme matkaan koko seitsenhenkisen perheemme voimin yhdessä Pattayan Suomalaisen Kotikirkon pastorin Risto Vierulan ja hänen perheensä, sekä Siam Orientalin porukan kanssa. Facebook-tempaukseni sai liikkeelle yli 40 ystävää tai perhettä, jotka lahjoittivat varsin runsaskätisesti rahaa orpojen lasten auttamiseen. Lähestulkoon kaikki tätä avustusreissua varten ostetut tavarat maksettiin näillä rahoilla, ja silti yli puolet rahoista (!) jäi yli odottamaan seuraavaa reissua, joka tehdään n. kuukauden kuluttua. On aivan uskomattoman hienoa, miten ihmiset ovat valmiita auttamaan. Olen suunnattoman ylpeä ja kiitollinen kaikista ystävistäni!
Tavaroiden keräämistä tukussa
Kävimme yhdessä muiden reissuunlähtijöiden kanssa ostamassa tarvikkeita Makro-tukusta ja jo aiemmin mainitsemastani ”muovimarketista”. Ostimme mm. monta säkkiä riisiä, riisinkeittimen, makrilli- ja muita kalasäilykkeitä, kookos- ja soijamaitoa, pähkinöitä, kuivatuja sieniä, soija- ja kalakastiketta sekä muita mausteita, öljyä, mehua, nuudeleita, lautasia, mukeja, muita ruokailuvälineitä, jokaiselle lapselle lämpimän huovan, makuualustoja, pyyhkeitä, vaatteita, sandaaleita, kattiloita, isoja paistinpannuja, koulutarvikkeita, hammasharjoja ja -tahnaa, joitakin leluja ja paljon, paljon muuta. Koululaiset ja muutkin lahjoittivat leluja, vaatteita ja jopa polkupyörän. Koululaiset askartelivat jokaiselle lapselle myös oma herkkupussin! Meidän ihanat lähinaapurimmekin toivat monta pussillista leluja orpokotiin vietäväksi. Kolmen reissuun lähtevän auton kaikki liikenevä tila pakattiin täpötäyteen laatikoita ja pusseja.
Tukun pihalla tavaroita siirretään ostoskärryistä avolavapakun kyytiin
Ja lopulta minibussiin sekä kahden muun auton takatilaan
Kerralla ei orpokotiin ole järkevää viedä liikaa tavaraa. Säilytystilaa ei siellä juurikaan ole, ja ylimääräinen tavara saattaa esim. pilaantua tai joutua varastetuksi.
Lähdössä matkaan varhain lauantaiaamuna, kuvassa osa lähtijöistä (kuva Risto Vierula)
Rajan tuntumassa vuorilla maisema oli hyvin kaunista ja rehevää
Viimeinen varsinainen kylä ennen sademetsässä silaitsevaa määräspäätämme oli Suang Phueng, josta oli vielä n. 30 km ajomatka perille
Perillä, lastin purku alkamassa (kuva Risto Vierula)
Perhe, joka orpolapsista huolehtii, käsittää melko iäkkäät vanhemmat, sekä heidän aikuisen poikansa. Perhe asuu itsekin erittäin vaatimattomasti, kuten näköjään kaikki pienen, nimettömän kylän asukkaat, pääasiassa bambusta rakennetuissa hökkeleissä. Kylässä on kirkko, ja pääosa (yli 90%) väestöstä kristittyjä, mikä on Thaimaassa poikkeuksellista. Täällähän valtauskonto on tietysti buddhalaisuus, ja ainoastaan n. 1% koko Thaimaan väestöstä on kristittyjä. Täällä Thaimaan ja Burman rajaseudulla vaikuttivat kuitenkin 50-luvulla ilmeisen tehokkaat lähetystyöntekijät, ja raja-alueella on jopa tuhannen kilometrin mittainen ”kristittyjen kaistale”.
Lapset muodostivat ”ketjun” autolta bambukatokseen, jonne tavarat purettiin
Katos tuli tupaten täyteen tavaraa
Koululaisten lahjoittamat pehmolelut kirvoittivat mahtavia ilmeitä!
Kaikkein pienimmätkin auttoivat innokkaasti
Pattayan Suomalaisen Koulun oppilaiden askartelemat herkkupussit olivat hieno keksintö ja selvästi lasten mieleen
Tässä kuunnellaan tarkkaavaisesti, kun kerrotaan mistä lahjapussit ovat peräisin
Lapset lauloivat meille kaksi laulua
Valtava kuorma avustustarvikkeita purettuna
Aluksi vain katselimme ja ihmettelimme, miten lapset nauttivat lahjoistaan -ja herkuista!
Sadetta ei ole ollut pitkään aikaan, ja maa on sen näköinen
Keskustelua perheen vanhempien ja pojan kanssa avustussuunnitelmista
Tämä on orpokodin pitäjien oma koti. Oikealla suuri savesta tehty sadevesitynnyri, johon kerätään katolta juomavettä. Näitä oli joka rakennuksen kulmalla
Orpokodin vanhemmat taustalla Riston jututettavana
Vasemmalla vessat, toisesta kopista puuttui ovi, ja oikealla keittiö
Possuja ihmettelemässä
Tähän naapurin lahjoittamalle tontille on tarkoitus rakentaa suomalaisen Siam Orientalin avulla talo orpolapsille
Näkymä naapuriin päin
Talon suunnittelua
Ja suunnitelma tietysti kiinnosti kaikkia!
Taustalla tällä hetkellä tontilla sijaitseva ”talo”, jossa orpolapset nukkuvat
Perhe, joka lapsista huolehtii, otti ensimmäiset lapset hoiviinsa kaksi vuotta sitten. Nyt lapsia on 32, mutta apua tarvitsevia lapsia arvellaan olevan vähintään 1000. Nämä lapset ovat siis pakolaisia Burmasta (nykyisin Myanmar, mutta täällä kaikki käyttävät vanhaa nimeä). Siellä sotilaat partioivat rajaseudulla, ja kohtelevat siviilejä täysin mielivaltaisesti. Sotilaita pelätään, koska he saattavat helposti tappaa ilman syytä, tai ottaa pakkotyöhön josta ei ole helppoa poispääsyä. Jotkut näistä lapsista ovat joutuneet todistamaan omien vanhempiensa murhan. Joillakin lapsilla on vanhemmat tai toinen vanhemmista tai sukulaisia Burman puolella, mutta he ovat lähettäneet lapset Thaimaan puolelle turvaan ja lapsille parempia olosuhteita toivoen.
Poikien puoli
Poikien huone sisältä
Tyttöjen huone. Mukavuuksia ei ole lainkaan, hädin tuskin seinät ja lattia…
Tämä kenkä oli edelleen käytössä… (kuva Risto Vierula)
Toisen puolen naapuri
Piekku ja Netta mittakaavana joulutähden edessä
Naapuruston ujo koira, ja aluksi vielä ujommat lapset
Kohta ei ujostuttanut enää yhtään niin paljoa
Näkymä tien toiselle puolelle
Vanhempien talolta oli vain kivenheitto kirkolle, joka näkyy taustalla
Ja kaukana utuiset ja kauniit vuoret auringon alkaessa laskea
Kirkkosali sisäpuolelta. Hienoksi koristeltu joulun kunniaksi
Kaikessa niukkuudessaan ja karuudessaankin pieni kylä ja sen luonto ja maisemat olivat huikaisevan kauniit!
Seurakunta rakensi kirkon viereen pientä majataloa niitä perheitä varten, jotka saapuvat kirkkoon pitkästä matkasta. Kirkon kivilattia oli nukkumiseen aivan liian kylmä
Koiran koulutusta
Lapset saavat käydä koulua, ja ovat oppineet melko hyvin thai-kielenkin, mutta heidän asemansa on muuten täysin epävirallinen. Tämän vuoksi mm. terveydenhoito on täysin paikallisten tahojen hyvän tahdon varassa. Terveysongelmat, onneksi suurimmalla osalla vähäiset, ovat hoituneet epävirallista reittiä.
Kun aurinko alkoi laskea, alkoi tulla viileä ja lapset kävivät kyykkyyn istumaan lähelle toisiaan pysyäkseen lämpimämpänä. Pitkät housut tulivat meilläkin tarpeeseen kylmyyden, ja myös malariahyttysten vuoksi
Erään pienen pojan ranne vaikutti mielestäni murtuneelta, ja hänet luvattiin viedä avustusvaroilla röntgeniin sekä lääkäriin. Ranteessa oli nyt vain pieni tukisidos, josta ei ollut juurikaan hyötyä
Seuraava käynti orpokotiin tapahtuu tammikuussa, ja lähden jo tuolloin mukaan viemään seuraavaa avustussatsia jos suinkin mahdollista. Lupasin ystävilleni toimittaa kaikki avustustarvikkeet perille henkilökohtaisesti, ja sen aion myös tehdä! Todennäköisesti tulen siis vierailemaan orpokodissa useaan kertaan… Haluan myös varmistaa, että tuon pienen pojan käsi tulee kuntoon, koska hän tarvitsee kättään paitsi kirjoittamiseen, myös liikkumisen apuna poikkeavien alaraajojensa vuoksi. Onneksi hän vaikutti pystyvän melko hyvin käyttämään jalkojaan.
On todella hienoa, että monet ystäväperheet päättivät luopua jostakin auttaakseen tässä projektissa. Jotkut neuvottelivat omien lastensa kanssa, ja päättivät käyttää osan lahjarahoista tähän. Toiset jättivät joulukortit lähettämättä tai jotain muuta hankkimatta. Näin teimme itsekin, joululahjoja ei pakettien muodossa meillä juurikaan nähdä. Tästä tuli varmasti jokaiselle hyvä mieli.
Toisaalta mietin koko ajan, että olisi mahdollista luopua niin paljon enemmästäkin. Elintasoihmisen on helppo ostaa itselleen hyvä omatunto pikkurahalla. Mutta se ei ole minusta väärin. Mielestäni meillä hyväosaisilla on oikeus nauttia omasta hyvinvoinnistamme, kunhan muistamme arvostaa sitä mitä meillä on. Meillä on käynyt älyttömän hyvä tuuri, kun emme ole syntyneet Burman köyhälle ja väkivaltaiselle rajaseudulle, tai muuhun kurjaan maailmankolkkaan. Ja jos jokainen antaisi edes vähän omastaan, niin olisipa tämä maailmamme ihan toisenlainen paikka.
On myös muistettava, että täällä aineellisessa köyhyydessä asuu paljon suurta rikkautta, joka on monelle meistä vierasta. Täällä on kyky iloita pienestä, ei valiteta turhasta, välitetään läheisistä ja perheestä aidosti ja pidetään huolta minkä voidaan. Mistä kertookaan länsimaalaisten masentuneisuus, uupuminen arjessa ja työssä ja elintasosairaudet? Onko meidän elämäntapamme se, mikä meidät sairastuttaa? Raha ei tosiaankaan tee aina onnelliseksi.
Paluumatkalla. Vuorelta syöksevät tulvavedet ovat vieneet osan tiestä mukanaan
Kaunista sademetsää
Huikaisevan ihana auringonlasku auton ikkunasta
Bangkokin ohittavalla siltatiellä tietullilta ja jonottamiselta maksupisteeseen ei säästy edes hälyytysajossa oleva ambulanssi!
Kyllä, se löytyy myös Bangkokista
Kotona taas! Smurffi -kuulemma
Pikku Smurffi pipareita leipomassa
Vepu ja kaulin
Nyt nukkumaan ja odottamaan huomista jouluaattoa! Aamulla lauletaan rannalla joululauluja, ja koululla on joulusauna iltapäivällä. Suomesta tulleessa tuliaispussissa kuulostaa koeravistelun perusteella olevan sen sorttista herkkua, että pääsemme jouluaterian jälkeen varmasti kruunaamaan ähkyn oikealla suomalaisella suklaalla? Siinä mielessä tulossa siis perinteinen joulu!
Matkalla.Me 