Reissailun jälkeen olimme haaveilleet viettävämme hyvin rauhallisen viikonlopun, mutta toive ei aivan toteutunut. Perjantaina, viimeisenä syyslomapäivänä, teimme retken lelukauppaan, koska lapset meinasivat täysin jumittua medialaitteitten äärelle, ja olivat jatkuvasti ärsyttämässä toisiaan ja tappelemassa. Tietokonepelit on yleensä rajoitettu viikonloppuihin, mutta lapsethan haluaisivat ja jaksaisivat pelata loputtomasti. Mielestäni ihan turhanpäiväistä puuhaa! Meillä ei juurikaan ollut leluja täällä, ja tajusin itsekin, ettei tekemistä uimisen ja lukemisen lisäksi paljoa ole. Big-C -supermarketin leluosastolta löytyi jousipyssy, kauko-ohjattava tankki, pelejä, tanssiva barbi, linna, lego-jäljitelmiä ja muuta mukavaa muovikrääsää… Jouluun mennessä niihin on varmaan kyllästytty ja sittenhän ne voidaankin lahjoittaa vaikka orpokotiin.

Lauantaina oli taas aivan ihana sää ja lähdimme iltapäivällä lähirannalle uimaan. Tuulen suunta on kääntynyt, ja vesi oli aiempaa kirkkaampaa eikä meduusoitakaan näkynyt! Taas ihmetelimme, miksi olemme niin harvoin täällä rannalla olleet. Toisaalta, nyt on vasta kunnon rantakelit, tähän saakkahan on lähes aina tullut iltaan mennessä jonkinlainen sade.

Sunnuntai-aamuna heräsimme siihen kun joku soitti porttisummeria klo 08.45. Siellä oli järkyttynyt naapuritalon japanilaisisäntä, joka kertoi, että heille oli murtauduttu edellisenä yönä! Joku ”ninja” oli kiivennyt avoimesta wc:n tuuletusikkunasta sisään, ja alakerrasta oli varastettu tietokoneet, iPad, lompakot, kännykät, käsilaukku jossa oli paljon koruja, rannekello yms. Passit sentään olivat tallella. Niinpä lainasimme omaa puhelintamme ja tietokonetta, jotta luottokortit saatiin kuoletettua ja muutkin asiat hoidettua. Aika hurjaa, että joku hiippailee talossa isäntäväen nukkuessa yläkerrassa! Toisaalta ei tainnut olla ihan järkevää jättää ikkunaa auki, vaikka se onkin korkealla sijaitseva pieni ikkuna; joku pikkuvikkelä voro siitä pääsi puikahtamaan sisään, ja sitten olikin helppo avata isompi sivuikkuna poistumista varten.

Naapuri menetti ison määrän käteistä, eikä heillä ilmeisesti ollut kotivakuutustakaan (!), mutta olivat tyytyväisiä siihen, että tästä rahalla selvittiin, eikä ihmisille käynyt kuinkaan. Ja tottahan se on. Tähän meidänkin taloon on aikanaan tehty ryöstö, kun tässä asui joukko nuoria miehiä. Tim epäili, että tuolloin kyseessä oli ”inside job” eli miesten vaihtelevat seuralaiset jättivät ikkunoita auki ja sitten joku palasi yöllä ryöstöretkelle. Naapuri kertoi myös kuulleensa, että joltakulta oli aseella uhaten ryöstetty kotoa rahaa tällä Pratamnakin alueella, jonka piti olla niin rauhallinen ja turvallinen.

Joka tapauksessa naapurin kanssa yhdessä päätimme kohentaa turvallisuustilannetta näiden kahden talon kohdalla, ja nyt meillä on joka yö klo 21-07 vartija, joka partioi tuossa pihalla… Toinen vaihtoehto olisi toimiva hälytyslaitteisto, nythän täällä on jo kaikenmaailman liiketunnistinta ja kameraa ja ”Security system” -kylttiä, mutta mitään ei ole yhdistetty mihinkään, eli se on täyttä feikkiä. Katsotaan mitä tuo naapuri keksii… Minun mielestä vartija on ihan riittävä. Kaikista parasta olisi jos meidän Romeo olisi täällä: kukaan ei taatusti hiiviskelisi salaa pihassa, alkaisi meinaan sellainen louskutus saman tien! En kuitenkaan suostu pelkäämään omassa kodissani, joten jollei vartija takaa hyviä yöunia, mietitään sitten hälyttimiä!

Sunnuntaina oli taas lähes pilvetön taivas ja lämpötila samaa luokkaa kuin edellisinä päivinä eli n. 32 astetta varjossa. Iltapäivä kului rannalla ja illalla herkutettessa Lucky Donna -ravintolassa mm. pizzalla.

Aivan iltamyöhällä saimme Suomesta käsin kuulla, että muutaman kilometrin päässä meidän kotirannasta oli tapahtunut ennen klo 18 kamala lauttaonnettomuus. Bali Hain satamasta kulkee koko ajan matkustajalauttoja läheiselle Koh Larnin saarelle, mekin kävimme kerran siellä. Lauttaan oli tullut moottorivika keskellä selkää ja alakannelle oli tullut vettä, mikä sai ihmiset ryntäämään paniikissa yläkannelle. Tämä puolestaan sai aikaan kovan keinunnan laivan ollessa tuuliajolla, vaikkei merenkäynti sinänsä kova ollutkaan. Laiva ilmeisesti hörppäsi vettä, kallistui ja upposi nopeasti. Seitsemän ilmoitettiin kuolleeksi, useita vakavasti loukkaantuneiksi ja 22 ihmistä oli kateissa, mukaanlukien laivan kapteeni. Lautalla oli joidenkin tietojen mukaan reilusti yli 200 ihmistä, kun se on mitoitettu reilulle sadalle. Kapteeni on aikamoisessa pinteessä, jos hänet joskus löydetään. Hyvin suurella todennäköisyydellä hän ei koskaan ilmaannu ottamaan vastuuta, jos on edes hengissä.

Lautat ovat kulkeneet hyvin täyden näköisenä, ja ollessamme itse syyskuussa kyydissä laskeskelin huvikseni lautan pelastusliivejä, eikä niitä olisi riittänyt läheskään kaikille. Nyt tilanne näyttää muuttuneen. Käydessämme lenkin lomassa (taas) Bali Hain majakkaravintolassa näimme, että lauttamatkustajilla on kaikila yllään uudenräikeät pelastusliivit.

Elämä jatkuu, ja samoin läkähdyttävä helle! Eilen taas oli lähdettävä rannalle vilvoittelemaan merituuleen. Kouluviikko on sujunut rauhallisesti yökyläilyineen ja kokeineen, ja olemme keränneet voimia ensi viikonlopun seikkailua varten. Tällä kertaa lähdetään pohjoiseen, uusimaan viisumeja Laosiin. Jospa sitten menisi muutama kuukausi ilman uusia ulkomaanmatkoja…