Mahtimaisemia ja maksimekkoja Malesiassa

Täytyypä heti aluksi sanoa, ettei ole ollenkaan hullumpaa kirjoitella blogia täällä hotellin parvekella. Edessä avautuu meri, oikealla siintävät sumuiset vuoret… Ok, myönnettäköön, että sataa vettä, mutta sehän ei haittaa. Sama juttu oli eilen, aamupäivän vesisadetta, mutta ensimmäisen lomapäivän säästä sukeutui lopulta aivan loistava ja aurinkoinen!

Lähdimme liikkeelle torstaiaamuna jo puoli kolme aamuyöstä, koska lentomme Kuala Lumpurin kautta Langkawille lähti Bangkokista klo 06.00. Laitoin minua vaivanneen pahoinvoinnin väsymyksen piikkiin, mutta perille päästyämme tajusin, että kysymyksessä oli joku muu: ensimmäinen ilta ja yö menivät oksennellessa ja vatsakivun kourissa. Ruokamyrkytys, ehkä?

Aamukahvilla klo 5 Bangkokissa Suvarnabhumin lentokentällä

Aamukahvilla klo 5 Bangkokissa Suvarnabhumin lentokentällä

Malesia!

Malesia!

IMG_9795

Pilvien päällä kiidetään

Pilvien päällä kiidetään

IMG_9814

Saavuttuamme hotellille en osannut heti nauttia edes hurjan hienosta miljööstä, saatikka siitä miten upea huone meillä on. Onneksi vuoteesta näki suoraan merelle, ja jaksoin sen verran raotella silmiäni, että pääsin todistamaan yhtä elämäni upeimmista auringonlaskuista -ja niitä on sentään tullut jonkin verran nähtyä.

Näkymä sängystä merelle!

Näkymä sängystä merelle!

IMG_9896

IMG_9906

Vietämme siis kahdestaan (!) täällä Langkawilla 4 päivää ukin ja mummin ollessa kotona Thaimaassa lapsenvahteina. Ei hassumpaa! Hotellimme on Ombak Villas by Langkawi Lagoon Hotel. Ombak Villat ovat aivan uusia pikku sviittejä, jotka on rakennettu jo pidempään toimineen Langkawi Lagoon Resortin tuntumaan. Hotellilla ja koko saarella on melko hiljaista, mutta täälläkään ei ole sesonki.

IMG_9837

Näkymä parvekkeelta hotellille päin

Meidän huone!

Meidän huone!

Hotellin rantatiellä

Hotellin rantatiellä

Rantaa

Rantaa, varsinainen uimaranta on ruskeiden talojen toisella puolella

Tiesin, että Malesia on pääosin islamilainen maa, mutta silti minut jotenkin pääsi taas yllättämään sama ilmiö kuin mm. Dubaissa. Olemme tropiikissa, lomaparatiisissa, ja täälläkin suurin osa vieraista on muslimipariskuntia, joissa mies kulkee värikkäissä, logojen runtelemissa lippiksissä ja shortseissa, ja vaimo kulkee pikimustassa niqabissa perässä, vain silmät näkyvillä. En vaan jaksa ymmärtää… eikä minun varmaan tarvitsekaan. Aamupalapöydässä on jännä seurata, kuinka naiset taitavasti pujauttelevat munakkaansa ja paahtoleipänsä kasvojen alaosaa peittävän läpän alle. Täällä saa sentään osoittaa hellyyttä julkisesti, toisin kuin Dubaissa, koskapa samaiset pariskunnat istuskelevat sylikkäin rannalla halaillen hyvin rakastuneen näköisenä. Dubaissahan pienestäkin halista napsahti ostarilla heti punainen kortti käteen!

Näillä miehillä sentään pitkät housut jalassa, vaikka on kuuma

Hotellin tuloaulaa. Näillä miehillä sentään pitkät housut jalassa, vaikka on kuuma

Maassa maan tavalla… silti altaalle meno bikineissä ei tunnu ihan luontevalta. Altaalla on pukeutumisohjeita musliminaisille (miten monta kaapukerrosta saa olla yllä altaaseen mennessä), ja allaspojat tulivat ihan varta vasten sanomaan, että ”bikinis, okei”. Nythän tuo aurinko jo paistaakin, eli pakko kai lähteä kohta testaamaan.

allasohje

Tässä siis hyväksytyt uima-asut. Plus kuulemma bikinit.

Ekan yön oksentelun lomassa tuli vielä kotoa Thaimaasta viestiä, että Piekun päästä oli löytynyt hyvin eloisa ja runsas täipopulaatio! Täällä tropiikissahan nuo pikkuloiset ovat varsin yleisiä, ja emme ole aikaisemminkaan niiltä kokonaan välttyneet, vaan mm. Dominikaaniseen tasavaltaan suuntautuneen loman jälkeen pestiin myrkkyshampoilla ja kammattiin hyvin ahkerasti, ja kertaalleen ihan kotimaisia täitäkin vastaan taisteltiin! Olin nyt kyllä salaa tyytyväinen ettemme itse olleet kotona… siinä kunnossa kaikki se touhu ja lakanoitten pesut päälle olisi tuntunut ylivoimaiselta. No, jos näillä selvittäisiin tästä reissusta niin voitaisi olla tyytyväisiä…

Aamulla vuokrasimme auton vuorokaudeksi, ja suuntasimme ensimmäisenä kohti vuorilla sijaitsevia lähteitä ja niistä kumpuavaa vesiputousta (Seven Wells Waterfall). Yli 700 rappusta lähteille veti ennestään puolikuntoisen varsin veteläksi, mutta huikeat maisemat, upean vehreä luonto ja viimeistään pulahdus vesiputouksen alle muotoutuneisiin kallioaltaisiin virkisti kummasti!

Vuorka-automme Toyota Rush

Vuorka-automme Toyota Rush. Onneksi täälläkin jo tutuksi käynyt vasemmanpuoleinen liikenne.

Saarella on runsaasti apinoita, nämä tulivat heti auton luo ja olisivat varmaan tulleet autoonkin, jos olisin avannut ovea yhtään enempää...

Saarella on runsaasti apinoita, nämä tulivat heti auton luo ja olisivat varmaan tulleet autoonkin, jos olisin avannut ovea yhtään enempää…

Seven Wells

Seven Wells

IMG_9937

Singaporen laivaston pojilla oli hauskaa luonnon liukumäessä

Tästä vesi lähti vyörymään alaspäin...

Tästä vesi lähti vyörymään alaspäin…

...hienona putouksena pitkin kallioseinämää

…hienona putouksena pitkin kallioseinämää

IMG_0017

Loistava uimapaikka!

IMG_0020

Tässä vielä onnellisesti aurinkolasit päässä. Hetken kuluttua katosivat -jälleen.

Tässä vielä onnellisesti aurinkolasit päässä. Hetken kuluttua katosivat -jälleen.

IMG_0015

Seuraavaksi ajoimme ihan lähelle Oriental Villageen, joka on perinteiseen kylätyyliin rakennettu kauppa- ja viihdekeskittymä, ja samalla Langkawi Cable Carin eli vuoren huipulle vievän gondolihissin lähtöasema. Meille sattui hyvä tuuri, koska emme joutuneet juurikaan jonottamaan. Alas tultuamme paikalle oli pölähtänyt useampi bussilastillinen porukkaa, ja jonot olivat kymmeniä metrejä pitkät! Tämä hissi on maailman jyrkin laatuaan, ja vie ensin 650 m korkeudella merenpinnasta silaitsevalle väliasemalle ja sitten 708 m korkeuteen pääteasemalle. Pituutta hissillä on 1700 m. Maisemia en edes yritä sanoin kuvailla.

Langkawi Cable Car ala-asema

Langkawi Cable Car ala-asema

Seven Wellsin vesiputous näytti korkeuksista varsin pieneltä

Seven Wellsin vesiputous näytti korkeuksista varsin pieneltä

IMG_0065

Vasemmalla näkyy meidän hotelli, valkoinen kolmio on hotellialueen oikeassa laidassa sijaitseva ravintolarakennus

Vasemmalla näkyy meidän hotelli, valkoinen kolmio on hotellialueen oikeassa laidassa sijaitseva ravintolarakennus

IMG_0071

IMG_0080

IMG_0084

Tälle kävelysillalle ei päässyt, oli remontissa

Tälle kävelysillalle ei päässyt, oli remontissa

IMG_0089

Meri!

Meri!

IMG_0100

Matkamuistomyymälän ”aidoissa” Jimmy Choo -laseissa on helppo hymyillä!

Alastulossa hiukan päätä huimasi, kun kuljettiin tämän harjanteen yli...

Alastulossa hiukan päätä huimasi, kun kuljettiin tämän harjanteen yli…

IMG_0106

Ajelimme vielä saaren eteläkärkeen katselemaan suosituimman rannan Cenang Beachin meininkiä. Tie kulkee sen verran kaukana rannasta, ettemme juuri päässeet sitä näkemään, mutta rantakadulla oli sentään hiukan enemmän elämää kuin meidän hotellin kulmilla, ja siten myös kauppoja ja ravintoloita. Muutoin emme todellakaan säpinää kaivanneet. Oli vaan käynyt nopeasti ilmi, että hotellimme on paitsi muslimivaltainen, myös ilmeisen muslimiomisteinen, emmekä olleet tähän mennessä löytäneet koko hotellin alueelta edes yhtä oluttölkkiä… ja hotellin huonepalvelussa alkoholittomat juomat olivat järkyttävän hintaisia, esim. Cokis-tölkki 10 ringittiä (2,5€), kun se lopulta löytämässämme muslimeilta kielletyssä verovapaassa myymälässä maksoi 1,60 ringittiä! Niinpä teimme hankintoja koko loman tarpeiksi.

Täälläkin liikenneturvallisuus on varsin kyseenalaista

Täälläkin liikenneturvallisuus on varsin kyseenalaista

Resort World Langkawi -hotelli sijaitsee ihan saaren eteläkärjessä, siellä oli myös hienoja veneitä

Resort World Langkawi -hotelli sijaitsee ihan saaren eteläkärjessä, siellä oli myös hienoja veneitä

IMG_0111

Little Mexican Restaurant tarjosi tuliset burgerit ja avocadosalaattia -ja tietysti margarita minulle!

Little Mexican Restaurant tarjosi tuliset burgerit ja avocadosalaattia -ja tietysti margarita minulle!

Ravintolan seinältä se selityskin löytyi...

Ravintolan seinältä se selityskin löytyi…

Ruoka on hotellilla hyvin edullista. Söin ravintolassa (siinä mikä näkyi valkoisena kolmiona vuorelta) illalla kermaista, herkullista herkkusienikeittoa valkosipulileivällä (ainoa minkä saatoin kuvitella edelleen kouristelevan mahani vetävän), hinta 14 ringittiä. Olimme ainoat asiakkaat koko ravintolassa, ja taisimme herättää tarjoilijaporukan iltahorroksesta saapuessamme paikalle ja aikamme kolisteltuamme ja ihmeteltyämme onko paikka edes auki. Totesimme tarjoilijalle, että taitaa olla hiljaista näin sesongin alla, mutta hän povasi koko kaudesta katastrofaalisen hiljaista… Tänne kannattaa siis tulla jos kaipaa lepoa ja rauhaa ja huikaisevan kauniita maisemia!

Koulu alkaa!

Yöunet jäivät lapsilla hiukan lyhyiksi, kouluun meno jännitti sen verran. Aamulla yritimme  kävellä vajaan puolen kilometrin koulumatkan mahdollisimman hitaasti, mutta saavuimme silti yhdeksäksi Pattayan Suomalaisen koulun oville otsat helmeillen.

Koulutie

Koulutie

Koulussa aloitti nyt yhteensä 16 oppilasta, ja vuodenvaihteessa tulee vielä lyhytaikaisempia ”lomaoppilaita”. Vuoden aikana oppilaita tulee olemaan yhteensä n. 40. Ihanan lämmin, kyläkoulumainen tunnelma vallitsi heti aamulla!

Luokassa

Luokassa

Me Jamon kanssa ajelimme jo toisen kerran Tesco Lotus -supermarkettiin ja sulloimme ostoskärryn tällä kertaa täyteen hyönteismyrkkyä ja pesuaineita sekä siivousvälineitä. Pienenpienet minimuurahaiset meinaavat valloittaa keittiömme, ja oikeastaan joka kohdan, johon on sattunut vaikkapa juomaa läikkymään.

Salaatti marketin antimista

Salaatti marketin antimista

Mukaan ottamamme t-paidat ja shortsit ovat tässä ilmastossa aivan liian kuumia, joten teimme Vepun kanssa iltaretken Pattayan keskustaan. Katsastimme pahamaineisen Walking streetin (tosin vielä päivänvalossa, joten se oli Vepullekin ok), ja siitä kuljimme kohti Mikes Shopping Mallia rantakatua pitkin. Ihania, ohuita ja liehuvahelmaisia mekkoja löytyikin kassin täydeltä. Oli kyllä ihana palata kaupungin kuhinasta Pratumnakin rauhaan!

Pattaya Beachin rantakatu

Pattaya Beachin rantakatu

Toritouhuja, talonmieshommia ja thaihierontaa

Taas tuli tehtyä arviointivirhe, eli lähdettyä Vepun kanssa torille päivän kuumimpaan aikaan iltapäivällä. Pitäisi uskoa, että tuohon aikaan on syytä pysyä varjossa, ja mielellään uima-altaan lähellä. Olimmehan jo aamupäivällä käyneet rannalla kävelemässä ja paahtumassa.

Neljän korttelin päässä talostamme sijaitsee ihanan autenttinen tori, josta saa ostaa näköjään ihan kaikkea: vaatteita, taloustavaraa, ruokaa yms. Yrttejä, mausteita, lihoja ja kaloja oli joka lähtöön, ja yritin kysellä mitä ne ovat, muttemme kielitaidottomien myyjien kanssa päässeet ihan yhteisymmärrykseen. Kovasti kyllä hymyiltiin ja huidottiin puolin ja toisin. No, ostinpa sitten summassa muutamia, sekä ihanan eksoottisia hedelmiä, joiden nimet täytynee kaivaa netistä. Hyvää oli!

Pratumnak

Thaimaalaisissa on se kummallinen piirre, että vaikka he ovat kauneutta ja puhtautta rakastava kansa, tienvarret muistuttavat paikoin kaatopaikkaa. Jätehuolto toimii tunnetusti niin ja näin, mutta miksi alunperinkään jätteitä pitää heitellä pitkin kadunvarsia? Meidänkin kotikadullamme, ja vieläpä talomme kohdalla, tienvarsi oli aika hurjan näköinen. Niinpä rupesin raivaamaan tienposkea, aseenani harja, iso kihveli ja keppi joka oli joskus ollut luuta. Haravaa kun ei sattunut olemaan. Naapurit ja ohiajavat paikalliset katsoivat pitkään hullua länsimaalaista naista, joka kuoputti hikisenä tienviertä. Mutta kotiin on nyt mukavampi tulla, ja kunhan löydän haravan, saavat tien vastapuolenkin roskat kyytiä!

Illan päätteeksi lähdimme tyttöjen kesken thaihierontaan. Heti kadunkulmasta löytyi mukava paikka. Oltuani koko päivän lämpöhalvauksen partaalla tuntui ihanalta makoilla viileässä, hämärässä ja hyväntuoksuisessa huoneessa. Tuttuun tapaan thaihieronta oli rentouttavaa, mutta paikoin piti kiristellä hampaita kun hierojanainen käveli reisien päällä ja väänsi koko kehon solmuun… Lumi oli mukana katselemassa, mutta Vepun hierojatäti oli niin huomaavainen, että venytti ja ”hakkasi” välillä Lumiakin, mistä sai pikku eskarilainen kunnolla ihmetyksen aihetta.

Siitä puheenollen, huomenna se alkaa, eli koulu. Jännä päivä tulossa!

Lähikauppa

Lähikauppa

Viimeinkin täällä!

Vaikea uskoa, että olemme olleet Thaimaassa vasta kolme yötä. Hirveästi on touhuttu ja yritetty saada käytännön asioita hoidettua, jotta voisimme toden teolla asettua asumaan ja elämään arkea.

Myimme siis talomme ja automme Suomessa, pakkasimme koko irtaimistomme kahteen varastokoppiin, hyvästelimme ystävämme ja suuntasimme kolmen nuorimman lapsemme (6-, 9- ja 13-vuotiaat) ja kymmenen laukun kanssa kohti Thaimaan Pattayaa. Kaksi vanhinta halusi jäädä suorittamaan lukio-opintojaan Suomeen. Tarkoituksena on siis viettää tämä lukuvuosi tropiikin lämmössä. Miksikö? No miksi ei? Joka kesä loman loppuessa olemme puhuneet mieheni Jamon kanssa siitä, miten mukavaa olisi joskus tehdä oikein kunnon irtiotto arjesta, ja lopulta päätimme toteuttaa sen. 20 vuotta on paiskittu töitä, välillä yötä päivää, ja vielä olisi toinen 20 vuotta jäljellä. Emme nähneet mitään järkeä odottaa sopivampaa hetkeä, sellaista ei kuitenkaan tulisi. Ja kerranhan sitä vaan eletään!

IMG_6091

Arjen järjestelyt sujuivat lopulta varsin kivuttomasti. Kun päätös oli tehty, alkoi jo talvella komeroiden tyhjennys. Hurja määrä rompetta päätyi kirpparille ja roskiin. Kun pakkaa tavaraa varastoon, ei tosiaankaan halua säästää mitään turhaa. Matkakohteeksi valikoitui Pattaya, koska täällä on suomalainen peruskoulu (Pattayan Suomalainen koulu). Kotiopetus ei ajatuksena tuntunut mahdolliselta (mitäs lomaa se sellainen meille vanhemmille olisi -ja sosiaaliset suhteetkin jäisivät lapsilla vähiin).

Palataan menneeseen ja alkuhetkiin myöhemmin. Eilen muutimme vuokrataloon, joka sijaitsee aivan koulun lähellä Pratamnakin kaupunginosassa ja vain. n 200 m rannalta. Olemme siis aivan kaupungin tuntumassa, mutta kuitenkin mukavasti muutaman kilometrin päässä Pattayan ydinkeskustasta joka on varsin vilkas paikka -yötä päivää. Täällä Pratamnakissa on varsin rauhallista. Talossamme on kaikille kolmelle lapselle oma huone ja kylpyhuone ja tärkeimpänä tietysti oma uima-allas. Talossa on peruskalustus, joka on kuitenkin varsin niukka, ja esim. pihakalusteita ei ollut lainkaan.

Lapset ottavat ilon irti uima-altaasta

Lapset ottavat ilon irti uima-altaasta

Päätimme sitten tänään lähteä koko perhe pihakalusteita hankkimaan. Arvelin, että kun lapsia oli liotettu koko aamupäivä uima-altaassa ja syötetty mahat pullolleen nuudelia ja vesimelonia, reissu sujuisi hyvinkin leppoisasti. Kun meillä ei kuitenkaan ollut ihan tarkkaan tiedossa mistä kalusteita saa, päädyimme kävelemään useamman kilometrin pitkin Thepprasit Roadia, jonka varrella kyllä kieltämättä on myynnissä kaikkea mahdollista. Kuitenkaan kohtuuhintaisia ulkokalusteita ei löytynyt. Ikävä tuli jo Suomen halpiskalustemyymälöitä, joista olisi saanut sopuhintaan Kiinassa valmistetuja polyrottinkikalustoja. Paikallinen käsityö (jos se nyt sitä oli?) vaikuttaa olevan arvossaan. Lapset uupuivat helteessä jo tunnissa. Kieltämättä tämä kuumuus ja kosteus on uuvuttavaa, saa nähdä tottuuko siihen. Matkalla kuljimme iltatorin ohi ja lapset saivat ihmetellä mm. myynnissä olevia siilin- ja oravanpoikasia.

Tien päässä siinsi lopulta iso kalustekauppa josta löytyi sopuhintaiset kalusteet kotiinkuljetuksella. Ystävälliset myyjät (5 kpl), ihmeteltyään hetken porukalla vielä sitä, ettei meillä ollut omaa autoa, järjestivät meille uupuneille kalusteenmetsästäjille vesitarjoilun ja kotiinkuljetuksen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin vielä se, että oli ehtinyt tulla pimeä, eikä meillä ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä millä kujalla talomme sijaitsikaan…Niinpä ajelimme muutaman hetken korttelirallia, minua ja lapsia kuljettava henkilöauto edellä ja kalusterekka perässä. Ja löytyihän se koti viimein! Tämä ei siis ole mitään ruutukaava-aluetta…

Spaghettia ja muita herkkuja

Spaghettia ja muita herkkuja

Illan päätteeksi lähdimme jälleen tutustumaan lähikadun runsaaseen ravintolatarjontaan. Tällä kertaa kukaan ei luullut meitä venäläisiksi kuten aina aikaisempina iltoina. Tällä seudulla on paljon venäläisiä, päätellen mm. siitä, että ravintoloiden kyltit ja ruokalistat ovat lähes aina myös naapurimaan kielellä. Nyt vaikutti jo lupaavasti siltä, että saadaan lapsetkin pikkuhiljaa maistelemaan thairuokia: Oppu ja Vepu maistelivat katkaraputempuraa meidän lautasilta, heidän omillaan oli jo kolmatta iltaa peräkkäin vanhaa, tuttua ja turvallista spaghetti bolognaisea ja valkosipulileipää. No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Rannalla

Rannalla