Lauantaiaamuna minä, Vilma ja Sanna lähdimme Bangkokiin vietämään ”tyttöjen viikonloppua” ennen Sannan kotiinpaluuta. Taksi haki meidät sovitusti kotipihasta klo 10, ja sovimme paluukyydistäkin, koska taksimatkan hinta 1400 bahtia (n. 35 €) tuntui varsin kohtuulliselta. Majoituimme ihanaan viiden tähden Grande Centre Point Ratchadamri Hoteliin, koska saimme sieltä booking.comin kautta melko hyvän diilin kahden huoneen sviitistä -ja halusimme myös hiukan hemmotella itseämme!
Tulopäivän illalle meille oli varattu illallisristeily Bangkokin halki kulkevalla Chao Phraya -joella White Orchid River Cruises -laivalla. Samaan pakettiin kuuluivat kuljetuksetkin, minibussi saapui erittäin täsmällisesti meitä noutamaan klo 18.30. Sitä ennen ehdimme koluta kävelymatkan päässä Siam Sqarella sijaitsevia ostoskeskuksia (Siam Center, Siam Discovery ja MBK), ja tutustua hotellin lähiympäristöön.
Ratchadamriin eli hotellin kulmille palattua piti vielä tehdä pieni iltakävely naapurustossa, oli niin kaunista yöllä.
Sunnuntaina suuntasimme ensin läheiseen Bangkokin Hard Rock Cafehen, jotta Sanna sai täydentää lasikokoelmaansa. Sieltä jälleen kohti joenrantaa ilmajunalla (SkyTrain), joka on tällaisessa miljoonakaupungissa todella kätevä liikkumistapa. Samalla näkee hiukan maisemia.

SkyTrainin möhkälemäiset betonijalat ja itse rata eivät ole mikään silmänilo kylläkään. Muutenhan Bangkok on hyvin kaunis ja vehreä kaupunki.

Kaupungissa oli poliittista kuhinaa ja pelättiin jopa mellakoita, me emme tästä juuri merkkejä nähneet. Ainoastaan kaikkien hallinto-yms. rakennusten aidoille viriteltiin kunnon piikkilankavyyhtejä ja poliiseja oli liikkeellä tavallista enemmän.

Toinen kätevä liikkumismuoto joella kulkeva shuttle boat, joka vei meidät junapysäkiltä temppelille. Muitakin oli liikkeellä…
Joen rannalla sijaitseva Grand Palace -kompleksi temppeleineen ja hallintorakennuksineen rakennettiin v. 1782 alkaen, kun Rama I astui valtaan. Hallitsija rakennutti alueelle myös omat residenssinsä. Tuolloinhan maan pääkaupunki sijaitsi vielä Chao Phraya -joen toisella puolella Thonburissa, mutta nyt hallitsija siirsi pääkaupungin ”tois puol jokkee”. Grand Palacen 218 000 neliömetrin alue muodostaa Bangkokin vanhan, historiallisen keskustan, ja on Bangkokin tärkein turistinähtävyys.
Grand Palacen temppelialueelle ei niin vaan mentykään. Minulla ja Vilmalla oli t-paidat varta vasten mukana ja pitkät mekot, mutta Sanna oli ottanut paljaitten olkapäitten suojaksi mustan huivin. Temppelialueen sisäänmenoportilla naisvartija ei ensin hyväksynyt harteilla irrallaan olevaa huivia, mutta kun käärimme sen tiukemmin ja tungimme osittain mekon olkaimien alle, pääsimme sisään. Portilla mainostetaan, että vaatteita saisi ilmaiseksi lainata, mutta lainausluukulla kuitenkin olisivat perineet 200 bahtia eli reilu 5€ paidan lainasta. Ostimme melko arvokkaat pääsyliput (500 bahtia eli n.13€/hlö), mutta sitten varsinaisella ovella miesvartija pyysi avaamaan huivin ja ilmoitti, että pitää ostaa tai hakea paita. Hienoja elefanttiaiheisia Thailand -paitoja sai onneksi viereisestä matkamuistomyymälästä alle 5 eurolla. Periaatteessa temppelialueella ei saisi kulkea varpaat tai kantapäät paljastavissa kengissäkään, mutta onneksi tätä sääntöä ei vahdittu. Ristiriitaista sikäli, että kaikista pyhimpiin paikoihin saa mennä ainoastaan avojaloin…
Kun oltiin saatu aimo annos korkeakulttuuria, oli aika palata hotellille hiukan huilaamaan. Onneksi reitti hotellille ei kulkenut keskustan aukioiden kautta, sinne oli kuulemma kokoontunut valtavasti ihmisiä ja liikenne ei siellä tainnut sujua. Meidän reitillämme ei näkynyt mitään poikkeavaa.

Tuk Tukilla pääsi nopeasti, varsinkin kun välillä huruutettiin vastaantulevien kaistalla, niinkuin tässä…
Iltapäivästä lähdimme (TukTukilla tietysti!) takaisin joenrantaan Asiatique -kauppakeskukseen, jossa sijaitsee myös kuuluisa Calypso-kabaree. Tämä kauppakeskus on rakennettu basaarityylisesti, katettuja pieniä kujia, ja paljon laadukkaampaa ja monipuolisempaa tavaraa myynnissä: mm. paljon paikallista käsityötä, eikä juurikaan tyypillistä t-paita/feikkikello -meininkiä. Ostoskeskuksessa on myös 40 ravintolaa, joista löytyi meillekin sopiva.
Illaksi meille oli varattu Asia Web Directiltä Ladyboy Show Asiatiquen Calypso-teatterissa. Tämä ja illallisristeily kuuluivat samaan pakettiin, jonka ostimme netistä lähes puoleen hintaan (yht. 1890 bahtia eli n. 50€/hlö). Showssa esiintyy ainoastaan miehiä, mutta naiskauneutta on enemmän kuin miss maailma -kisoissa konsanaan…
Thaimaassahan Ladyboy -kulttuuri elää vahvana, ja lukuisat nuoret miehet elävät ja muuntuvat enemmän tai vähemmän naisiksi. Tällä tavalla esim. työllistyy paremmin, monet tavaratalot ja myymälät palkkaavat ainoastaan ladyboytä töihin. He tyypillisesti pitävät hyvää huolta itsestään ja ulkonäöstään. Vähän friikiltä kuitenkin tuntui välillä… show oli viihdyttäväja näyttävä, joskin pieni leipääntyminen paistoi koko ajan läpi. Juontaja kuulosti ajoittain nauhoitteelta ja tyttöjen hymykin meinasi välillä hyytyä. Eipä ihme, jos sama show pitää vetää joka päivä kaksi kertaa.

Tämä sama ”rouva” oli showssa jo v. 2002, kun olin ekan kerran katsomassa. Tuolloin olimme eturivissä, ja Jamo joutui suosion kohteeksi…
Sanna lähti maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan taksilla kohti Suvarnabhumin lentokenttää, ja me Vilman kanssa jäimme vielä nauttimaan ihanasta hotellihuoneesta ja mm. toteuttamaan yhden pitkäaikaisen haaveeni tai aikomukseni: käynti japanilaisessa ”liukuhihna-buffet” -ravintolassa!

Nautiskeluaikaa oli 1 h 15 minuuttia eli riittävästi. Hihnalta valittiin lautasilla olevia herkkuja, jotka kypsennettiin itse kiehuvassa liemessä
Paluukyydiksi sovittu taksi ei saapunut Pattayalta… sanoivat etteivät ”löytäneet” meitä hotellilta, mutta luulenpa ettei kuski uskaltanut lähteä meitä hakemaan mielenosoittajien ja ruuhkien pelossa. Ihan turhaan pelkäsi, maanantainakin oli ihan rauhallista ydinkeskustan ulkopuolella. Otimme sitten hotellin edestä taksin ja pääsimme kotiin n. 50 eurolla, kun Pattayan taksi olisi ottanut n. 35 €.
Meidän ollessa Bangkokissa kotona Pattayalla Jamo ja Mikko olivat käyneet lasten kanssa mm. keilaamassa ja rannalla, ja tehneet kuvista ja lasten puheista päätellen aikamoisia herkkuruokia. Palattuamme kotiin maanantaina Jamo ja Mikko starttasivat kohti Bangkokia heti seuraavana aamuna! Mikon kotiinpaluun hetki koittaa jo torstaina.
Ajatella, jouluun enää neljä viikkoa. Ja olemme olleet Thaimaassa nyt kolme kuukautta. Aika kuluu aivan liian nopeasti, ja kun ikää tulee niin ajankulu tuntuu vaan kiihtyvän. Aikaa ei tosiaankaan halua elämän viidennen vuosikymmenen alussa tuhlata enää tuhlata mihinkään sellaiseen, mistä ei oikeasti pidä, tai mikä ei tuo lisäarvoa elämään. Nyt täytyy kyllä sanoa, että viime kuukaudet on eletty täysillä! Nyt voisi ottaa pari päivää ihan rennosti kotosalla ennenkuin meille tulee loppuviikosta rakas ystäväperhe Marja ja Timo poikineen kyläilemään -ja jälleen odottavat uudet seikkailut!































































































