Joulu lähestyy, mutta perinteiseen joulutunnelmaan pääseminen täällä tropiikissa ei olekaan niin yksinkertaista. Olen miettinyt, mistä se joulun tunnelma aina aikaisemmin on alkanut rakentua. En ole juurikaan uskonnollinen, mutta joulun herttainen kristillinen sanoma mm. koulujen juhlissa ja adventtihartauksissa lauletuissa veisuissa vievät ajatukset jouluun. Ovatko ne pimeät illat, valkeat hanget, kynttilöiden tuike, glögi ja piparit? Tulevan loman odotus? Adventtikalentereiden avaus aamuisin? Jouluiset koristeet kaikkialla? Joululahjojen etsintä kaupoista, ja öinen paketointi, etteivät lapset näe? Kaikki se hyörinä ja pyörinä, ja sopiva annos joulustressiä? Joulusiivouksen voimaan en ole koskaan uskonut.
Täälläkin ilta pimenee jo kuuden jälkeen, ja joka paikkaan ilmestyy toinen toistaan värikkäämpiä vilkkuvia valoja sekä tekokuusia. Meilläkin on glögitiivistettä ja pipareita kaapissa, mutta vielä emme ole raaskineet niitä maistella! Toki aiomme itsekin leipoa pipareita ja muita jouluherkkuja, ja jouluksi on tilattu ystävältä kinkku, graavilohta ja säilöttyjä kurkkuja sekä punajuuria. Oman muovikuusemme haemme marketista huomenna, ja joululauluja on kuunneltu YouTuben täydeltä jo parin viikon ajan.
Lahjapaketteja meille ei tänä vuonna juurikaan tule. Lasten kanssa puhuimme jo viime kesänä, ettei joulupukki taida tuoda Thaimaahan meille lahjoja. Nyt syksyn aikana olemme päättäneet, ettemme itsekään osta lahjoja, vaan käytämme rahat köyhien orpolasten auttamiseen. Joulu tulee siis olemaan erilainen, tavanomaisen materiavyöryn sijasta lapsetkin saavat toivottavasti ammennettua joulumielensä toisten lasten auttamisesta, sekä rauhaisasta yhdessäolosta perheen kanssa. Yhden paketinkin olemme pienemmille kullekin luvanneet.
Thaimaan ja Burman rajalla on orpokoti, jossa asustaa kymmeniä 5-18 -vuotiaita lapsia hyvin vaatimattomissa oloissa: ruokaa on niukasti, vaatteita ja huopia liian vähän, vaikka öisin siellä on hyvin kylmä. Orpokodin tilanne tuli meille tutuksi, kun koululta opettajat kävivät siellä Pattayan Expats Klubin, Pattayan Suomalaisen Kotikirkon ja Siam Orientalin ihmisten kanssa viemässä avustustarvikkeita. Koululla alettiin suunnitella opinto- ja avustusretkeä orpokotiin keväällä, ja muutenkin täällä Pattayalla mietitään kovasti tapoja auttaa noita orpolapsia, koska he eivät ole minkään säännöllisen avun piirissä.

Lasten ilmeet olivat kuulemma uskomattomat, kun he saivat kerrankin syödäkseen muutakin kuin pelkkää riisiä
Tästä sain ajatuksen pyytää omia ystäviänikin auttamaan näitä lapsia. Laitoin vetoomuksen Facebookiin ja mainitsin asiasta muutamille täällä Pattayalla. Aiomme tehdä koko perheen voimin vierailun orpokotiin jo ennen joulua ja viedä lapsille mm. leluja, ruokaa, lämpimiä vaatteita ja huopia. Todella monet ystävistämme ovat lupautuneet auttamaan, ja näyttää siltä että saamme täyden autolastillisen avustustarvikkeita vietäväksi. Suurkiitos kaikille ihanille ihmisille! Tällaisesta se todellinen joulumieli syntyy!
Arki on ollut nyt hiukan rauhallisempaa, mikä on reissuamisen jälkeen hyvin tervetullutta. Vepu on ystävänsä kanssa innostunut aloittamaan ratsastusta, ja olemme vierailleet kahdella pattayalaisella tallilla katsastamassa heppoja. Horseshoe Pointissa sijaitsee iso ja hieno luksustalli, ja siellä oli myös heppatarvikekauppa, josta saimme hankittua ratsastushousut: shortsit eivät kerta kaikkiaan sovellu ratsastukseen… Toinen talli sijaitsee Pohjois-Pattayalla. JoJo Horse Club on pienempi ja vaatimattomampi, mutta tytöt ihastuivat siihen heti, ja varsinkin poneihin, joilla ratsastivat. Ekat ratsastukset menivät ilman kypärää (tällä tallilla niitä ei ollut…), mutta onneksi Olli toi Suomesta tullessaan kypärän ja hanskat.
Ihanaa kun koko perhe on pitkästä aikaa koossa! Ollin lisäksi meille tuli joulua viettämään myös Jamon veli. Talomme alkaa olla aika täynnä, mutta sopu sijaa antaa…

Veljekset Pratamnak Beachillä iltapäivän helteessä. Todettiin, että speedot pitäisi lailla kieltää. Ainakin valkoiset.
Olen säännöllisin välein siivoillut meidän kotikatua, ja nyt oli taas aika tarttua haravaan. Jollei roskia siivoa pois, ne houkuttelevat luokseen lisää roskia, eli ihmiset näköjään heittävät roskia sinne missä niitä jo ennestään on… Sain avukseni varsin pian naapurin ”slummitalon” rouvan, joka toi puutarhasakset rikkaruohojen raivausta varten. Pullonkerääjälapsetkin osuivat paikalle, ja hain heille meidän kaikki tyhjät pullot. Kiitokseksi he auttoivat minua roskien pussittamisessa valloittavien hymyjen kera! Ihania lapsia!
Tänään laulettiin kauneimpia joululauluja hotelli Marriotissa Pattayan Suomalaisen Kotikirkon järjestämässä tilaisuudessa. Sinne saapui kolmattasataa ihmistä, eli ennätysmäärä väkeä. Kotikirkon pappi Risto Vierula vetosi tilaisuudessakin orpokodin burmalaislasten puolesta, ja heidän avustamisekseen kerättiin kolehti. Toivotaan, että tätäkin kautta saatiin paljon rahaa, koska orpokodin tilanne on edelleen hyvin hankala: sieltä puuttuvat mm. lusikat ja lautaset sekä lukuisat muut perustarpeet kokonaan!

Juhlassa esiintyivät myös Agapen lastenkodin lapset. Agapen perhe on pelastanut Pattayalla n. 50 lasta todella karulta katuelämältä.
Meidän lapset ovat olleet koulussa syksyn aikana taiteellisesti varsin tuotteliaita, ja suurin osa taiteesta on päätynyt meidän kodin seinille. Tässäpä maistiaisia:
Alkava viikko onkin täynnä touhua. Käynti sähkölaitoksella (taas, mitähän ne tällä kertaa meistä haluavat…), postissa ylinopeussakon maksu (kyllä, näköjään pikavoiton voi saada valvontakamerankin kautta: 134 km/h 120:n alueella, ja 500 bahtia eli 12 euroa!), joulukuusen hankinta ja tietysti varustautuminen lauantaiseen avustuskäyntiin orpokodissa tavanomaisten arkiaskareiden lisäksi. Joulu tulee -ja väkisinkin alkaa olla yhä jouluisampi olo!








































