Autokuumetta

Minuun on iskenyt elämäni ensimmäinen autokuume! Alunperin ajattelimme taittaa matkat kaupungissa taksilla, ja vuokrata autoa viikonloppureissuja varten tarvittaessa. Taksi löytyykin melko helposti yleensä parin korttelin säteeltä, mutta sitten alkaa aina vääntö hinnasta. Tinkimiseenkin näköjään kyllästyy nopeasti!

Kouluun on kävelymatka, mikä on hyvä, koska sesonkiaikana koulua tullaan käymään kahdessa vuorossa. Pienillä alkaa tuolloin koulu aamulla, mutta Vepulla vasta klo 11. Isommat kaupat ja muut asiointipaikat sijaitsevat kuitenkin kauempana ja olisi mukava iltaisin päästä käymään kaupungin ulkopuolella. Puhumattakaan viikonloppureissuista, joita ajattelimme ulottaa eri puolille Thaimaata. Tämän takia auto taitaa olla kuitenkin välttämätön.

Meille tarjottiinkin jättimäistä valkoista (auton yleisin väri täällä!) Mitshubishi Pajeroa, johon mahtuu seitsemän henkeä. Ratti tietysti ”väärällä puolella”, ja muutenkin pienenpieneen sitikkaan tottuneena tuntui aika huimalta istua sen järkäleen uumenissa. Sitten pitäisi vielä lähteä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sitä luotsaamaan!

Auton hankintaintoa hiukan latistaa korkea vuokra. Se tosin sisältää kaikki mahdolliset vakuutukset, jotka ovat ehdottomia, koska täällähän farangi eli länsimaalainen on aina kolaritilanteessa syyllinen kunnes toisin todistetaan. Muutenkin meitä valistettiin, että jos joudumme kolariin tai mihin tahansa muuhun pulaan, täytyy aina vaan muistaa hymyillä ja ehdottomasti säilyttää malttinsa. Hermostuminen tarkoittaa täällä totaalista kasvojen menetystä, ja on thaikulttuurissa hyvin nolo asia. Siinähän voi sitten hymyillessään kirota päräytellä suomeksi niin paljon kuin jaksaa.

Kunhan saataisiin nettiyhteys kunnolla toimimaan, niin päästäisiin hiukan tutkimaan autotarjontaa laajemmin. Minä kyllä jo haaveilen huristelusta vuoristossa valkoisella jättiläisellä…

Image

Välitunnilla

Image

Cheer!

Image

Sivellen

Viidakko muuttaa meille

Olin edellisenä iltana, etsiessämme mahdollista oikoreittiä Cabbages&Condoms –ravintolaan, bongannut lupaavan näköisen puutarhan vain kaksi korttelia meiltä. Sinne siis heti aamusta!

Puuta ja pensasta löytyi joka lähtöön. Työntekijät puuhailivat askareissaan, ja taas kerran piti ihmetellä miten paljon vaatetta heillä on yllään: pitkät paidat ja housut, päässä huivit ja vielä hatut. Eikä heillä näyttänyt olevan yhtään kuuma. Minä valuin hikeä pienessä hellemekossani. Puhuin muutamalle työntekijälle, ja minulle vastattiinkin hymyillen ja monisanaisesti thaiksi. Yritin kaikin keinoin kehon kielellä viestittää haluavani ostaa kasveja, mutta asiani ei kyllä edennyt mihinkään suuntaan.

Lopulta yksi nainen vinkkasi minut mukaansa, ja laputimme viereisen golf-kentän kioskille josta löytyi viimein englantia taitava henkilö. Saimme sovittua, että minä osoitan mitä kasveja haluan ja näytän sormilla lukumäärän, ja hän näyttää vihkosta paljonko maksaa. Älysin vielä pyytää kotiinkuljetuksenkin, joka luvattiin koska asumme niin lähellä.

Lopulta kaksi puista työntökärryä oli lastattu täyteen traakkipuita, viuhkavehkoja ja muita, meillä yleensä minikoossa huonekasveina viihtyviä lajeja. Kun pomon silmä vaihtorahaa hakiessa vältti, työntekijät lastasivat vielä ylimääräisiä ruukkuja kyytiin niin paljon kuin mahtui, silmää vinkkaillen. Sitten marssimme letkana kaksi kadunväliä talollemme. Annoin tippinä jokaiselle kolmelle saattajalle 100 THB eli n. 2,6 €, joka sai heidät selkeästi tyytyväiseksi, vastaahan tuo summa kolmasosaa monen paikallisen päiväpalkasta. Halusin varmistaa, että seuraavakin reissu puutarhalle onnistuu, viidakko kun ei ole vielä läheskään valmis!

Image

Viidakko muuttaa meille

IMG_6518

Rantahommissa

Löytöjä

IMG_6733

Venäläisellä torilla

Hevi-osasto

Hevi-osasto

Vesivahinkoja, vääriä hälytyksiä ja valloittavia luonnonilmiöitä

Aamu alkoi reippaalla lenkillä ennen auringon nousua 6.30. Vepun kanssa arvelimme ilman olevan tuolloin vielä suht viileä. No, eipä ollut. Hyvä kuitenkin että heräsimme ajoissa, koska palatessamme klo 07.25 koko talon täytti korviahuumaava räminä. Jostain syystä (olisiko gekko ryöminyt väärään koloon?) porttisummerimme meni jonkinlaiseen oikosulkuun. Muut lapset saivat karun herätyksen, koska meillä kesti jokunen tovi keksiä, että räminän sai vaimennettua katkaisemalla uima-altaan (!) sulake sähköpäätaulusta. Onneksi vika ei ilmennyt keskellä yötä!

Image

Uimamaisterikanditaatti

Lähes koko päivä meni siivotessa. Vasta jälkikäteen (hikoiltuani ainakin ämpärillisen) tuli mieleen, että ilmastoinnin olisi voinut säätää työtahtiin sopivaksi… Aamupäivän ajan siivoilin keittiön kaappeja, ja kuivasin allaskaappia ja pesukoneen alustaa, jotka lainehtivat vettä. Talo-ongelmia siis riittää. ”Talonmiehemme” Tim, joka on eläkeikäinen entinen armeijan mies Ameriikoista, teki parhaansa ratkaistakseen ongelmat, mutta tätä kirjoittaessani keskiviikkona tilanne ei ole vielä parempi. Ehkä huomenna…?

Kosteassa ja kuumassa ilmastossa ei mikään ole kovin raikasta, paitsi mereltä ajoittain ihanasti puhalteleva tuuli. Raikkaita eivät olleet ainakaan vaatekaappimme, varsinkin kun talomme on ollut useita kuukausia tyhjillään. Hometäplät ja hämähäkinseitit olivat löytäneet tiensä joka pinnalle. Kuurasin kaapit kylpyhuoneenpesuaineella, siinä kun vaikutti hajun perusteella olevan ytäkimmät myrkyt. Ja puhdasta tuli!

Image

Ropeli

Hiukan kypsytti jo alkuillasta, eikä asiaa parantanut rakkaan teinimme kohtailu. Kulttuurishokkia, koti-ikävää ja hyppiviä hormoneja kun on sopivasti sekaisin, niin siinä saa miettiä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Lähdimme illalliselle ihanaan Cabbages&Condoms –ravintolaan, joka sijaitsee rantakalliolla aivan meren äärellä. Söimme tukevan illallisen ihailellen upeaa auringonlaskua ja kaukana merellä riehuvaa ukkosta. Ja nukuimme pitkät, sikeät unet. Aamulla olikin jo ihan toinen meininki!

Image

Auringonlaskua odotellessa

Image

Hyi kun on hyvvee!

Image

Merellä reipas ukkonen

Koulu alkaa!

Yöunet jäivät lapsilla hiukan lyhyiksi, kouluun meno jännitti sen verran. Aamulla yritimme  kävellä vajaan puolen kilometrin koulumatkan mahdollisimman hitaasti, mutta saavuimme silti yhdeksäksi Pattayan Suomalaisen koulun oville otsat helmeillen.

Koulutie

Koulutie

Koulussa aloitti nyt yhteensä 16 oppilasta, ja vuodenvaihteessa tulee vielä lyhytaikaisempia ”lomaoppilaita”. Vuoden aikana oppilaita tulee olemaan yhteensä n. 40. Ihanan lämmin, kyläkoulumainen tunnelma vallitsi heti aamulla!

Luokassa

Luokassa

Me Jamon kanssa ajelimme jo toisen kerran Tesco Lotus -supermarkettiin ja sulloimme ostoskärryn tällä kertaa täyteen hyönteismyrkkyä ja pesuaineita sekä siivousvälineitä. Pienenpienet minimuurahaiset meinaavat valloittaa keittiömme, ja oikeastaan joka kohdan, johon on sattunut vaikkapa juomaa läikkymään.

Salaatti marketin antimista

Salaatti marketin antimista

Mukaan ottamamme t-paidat ja shortsit ovat tässä ilmastossa aivan liian kuumia, joten teimme Vepun kanssa iltaretken Pattayan keskustaan. Katsastimme pahamaineisen Walking streetin (tosin vielä päivänvalossa, joten se oli Vepullekin ok), ja siitä kuljimme kohti Mikes Shopping Mallia rantakatua pitkin. Ihania, ohuita ja liehuvahelmaisia mekkoja löytyikin kassin täydeltä. Oli kyllä ihana palata kaupungin kuhinasta Pratumnakin rauhaan!

Pattaya Beachin rantakatu

Pattaya Beachin rantakatu

Toritouhuja, talonmieshommia ja thaihierontaa

Taas tuli tehtyä arviointivirhe, eli lähdettyä Vepun kanssa torille päivän kuumimpaan aikaan iltapäivällä. Pitäisi uskoa, että tuohon aikaan on syytä pysyä varjossa, ja mielellään uima-altaan lähellä. Olimmehan jo aamupäivällä käyneet rannalla kävelemässä ja paahtumassa.

Neljän korttelin päässä talostamme sijaitsee ihanan autenttinen tori, josta saa ostaa näköjään ihan kaikkea: vaatteita, taloustavaraa, ruokaa yms. Yrttejä, mausteita, lihoja ja kaloja oli joka lähtöön, ja yritin kysellä mitä ne ovat, muttemme kielitaidottomien myyjien kanssa päässeet ihan yhteisymmärrykseen. Kovasti kyllä hymyiltiin ja huidottiin puolin ja toisin. No, ostinpa sitten summassa muutamia, sekä ihanan eksoottisia hedelmiä, joiden nimet täytynee kaivaa netistä. Hyvää oli!

Pratumnak

Thaimaalaisissa on se kummallinen piirre, että vaikka he ovat kauneutta ja puhtautta rakastava kansa, tienvarret muistuttavat paikoin kaatopaikkaa. Jätehuolto toimii tunnetusti niin ja näin, mutta miksi alunperinkään jätteitä pitää heitellä pitkin kadunvarsia? Meidänkin kotikadullamme, ja vieläpä talomme kohdalla, tienvarsi oli aika hurjan näköinen. Niinpä rupesin raivaamaan tienposkea, aseenani harja, iso kihveli ja keppi joka oli joskus ollut luuta. Haravaa kun ei sattunut olemaan. Naapurit ja ohiajavat paikalliset katsoivat pitkään hullua länsimaalaista naista, joka kuoputti hikisenä tienviertä. Mutta kotiin on nyt mukavampi tulla, ja kunhan löydän haravan, saavat tien vastapuolenkin roskat kyytiä!

Illan päätteeksi lähdimme tyttöjen kesken thaihierontaan. Heti kadunkulmasta löytyi mukava paikka. Oltuani koko päivän lämpöhalvauksen partaalla tuntui ihanalta makoilla viileässä, hämärässä ja hyväntuoksuisessa huoneessa. Tuttuun tapaan thaihieronta oli rentouttavaa, mutta paikoin piti kiristellä hampaita kun hierojanainen käveli reisien päällä ja väänsi koko kehon solmuun… Lumi oli mukana katselemassa, mutta Vepun hierojatäti oli niin huomaavainen, että venytti ja ”hakkasi” välillä Lumiakin, mistä sai pikku eskarilainen kunnolla ihmetyksen aihetta.

Siitä puheenollen, huomenna se alkaa, eli koulu. Jännä päivä tulossa!

Lähikauppa

Lähikauppa

Viimeinkin täällä!

Vaikea uskoa, että olemme olleet Thaimaassa vasta kolme yötä. Hirveästi on touhuttu ja yritetty saada käytännön asioita hoidettua, jotta voisimme toden teolla asettua asumaan ja elämään arkea.

Myimme siis talomme ja automme Suomessa, pakkasimme koko irtaimistomme kahteen varastokoppiin, hyvästelimme ystävämme ja suuntasimme kolmen nuorimman lapsemme (6-, 9- ja 13-vuotiaat) ja kymmenen laukun kanssa kohti Thaimaan Pattayaa. Kaksi vanhinta halusi jäädä suorittamaan lukio-opintojaan Suomeen. Tarkoituksena on siis viettää tämä lukuvuosi tropiikin lämmössä. Miksikö? No miksi ei? Joka kesä loman loppuessa olemme puhuneet mieheni Jamon kanssa siitä, miten mukavaa olisi joskus tehdä oikein kunnon irtiotto arjesta, ja lopulta päätimme toteuttaa sen. 20 vuotta on paiskittu töitä, välillä yötä päivää, ja vielä olisi toinen 20 vuotta jäljellä. Emme nähneet mitään järkeä odottaa sopivampaa hetkeä, sellaista ei kuitenkaan tulisi. Ja kerranhan sitä vaan eletään!

IMG_6091

Arjen järjestelyt sujuivat lopulta varsin kivuttomasti. Kun päätös oli tehty, alkoi jo talvella komeroiden tyhjennys. Hurja määrä rompetta päätyi kirpparille ja roskiin. Kun pakkaa tavaraa varastoon, ei tosiaankaan halua säästää mitään turhaa. Matkakohteeksi valikoitui Pattaya, koska täällä on suomalainen peruskoulu (Pattayan Suomalainen koulu). Kotiopetus ei ajatuksena tuntunut mahdolliselta (mitäs lomaa se sellainen meille vanhemmille olisi -ja sosiaaliset suhteetkin jäisivät lapsilla vähiin).

Palataan menneeseen ja alkuhetkiin myöhemmin. Eilen muutimme vuokrataloon, joka sijaitsee aivan koulun lähellä Pratamnakin kaupunginosassa ja vain. n 200 m rannalta. Olemme siis aivan kaupungin tuntumassa, mutta kuitenkin mukavasti muutaman kilometrin päässä Pattayan ydinkeskustasta joka on varsin vilkas paikka -yötä päivää. Täällä Pratamnakissa on varsin rauhallista. Talossamme on kaikille kolmelle lapselle oma huone ja kylpyhuone ja tärkeimpänä tietysti oma uima-allas. Talossa on peruskalustus, joka on kuitenkin varsin niukka, ja esim. pihakalusteita ei ollut lainkaan.

Lapset ottavat ilon irti uima-altaasta

Lapset ottavat ilon irti uima-altaasta

Päätimme sitten tänään lähteä koko perhe pihakalusteita hankkimaan. Arvelin, että kun lapsia oli liotettu koko aamupäivä uima-altaassa ja syötetty mahat pullolleen nuudelia ja vesimelonia, reissu sujuisi hyvinkin leppoisasti. Kun meillä ei kuitenkaan ollut ihan tarkkaan tiedossa mistä kalusteita saa, päädyimme kävelemään useamman kilometrin pitkin Thepprasit Roadia, jonka varrella kyllä kieltämättä on myynnissä kaikkea mahdollista. Kuitenkaan kohtuuhintaisia ulkokalusteita ei löytynyt. Ikävä tuli jo Suomen halpiskalustemyymälöitä, joista olisi saanut sopuhintaan Kiinassa valmistetuja polyrottinkikalustoja. Paikallinen käsityö (jos se nyt sitä oli?) vaikuttaa olevan arvossaan. Lapset uupuivat helteessä jo tunnissa. Kieltämättä tämä kuumuus ja kosteus on uuvuttavaa, saa nähdä tottuuko siihen. Matkalla kuljimme iltatorin ohi ja lapset saivat ihmetellä mm. myynnissä olevia siilin- ja oravanpoikasia.

Tien päässä siinsi lopulta iso kalustekauppa josta löytyi sopuhintaiset kalusteet kotiinkuljetuksella. Ystävälliset myyjät (5 kpl), ihmeteltyään hetken porukalla vielä sitä, ettei meillä ollut omaa autoa, järjestivät meille uupuneille kalusteenmetsästäjille vesitarjoilun ja kotiinkuljetuksen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin vielä se, että oli ehtinyt tulla pimeä, eikä meillä ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä millä kujalla talomme sijaitsikaan…Niinpä ajelimme muutaman hetken korttelirallia, minua ja lapsia kuljettava henkilöauto edellä ja kalusterekka perässä. Ja löytyihän se koti viimein! Tämä ei siis ole mitään ruutukaava-aluetta…

Spaghettia ja muita herkkuja

Spaghettia ja muita herkkuja

Illan päätteeksi lähdimme jälleen tutustumaan lähikadun runsaaseen ravintolatarjontaan. Tällä kertaa kukaan ei luullut meitä venäläisiksi kuten aina aikaisempina iltoina. Tällä seudulla on paljon venäläisiä, päätellen mm. siitä, että ravintoloiden kyltit ja ruokalistat ovat lähes aina myös naapurimaan kielellä. Nyt vaikutti jo lupaavasti siltä, että saadaan lapsetkin pikkuhiljaa maistelemaan thairuokia: Oppu ja Vepu maistelivat katkaraputempuraa meidän lautasilta, heidän omillaan oli jo kolmatta iltaa peräkkäin vanhaa, tuttua ja turvallista spaghetti bolognaisea ja valkosipulileipää. No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Rannalla

Rannalla