Paluu koti-Suomeen tapahtui jo reilu kuukausi sitten, mutten ole saanut kirjoitettua tätä viimeistä blogia… Elämämme on edennyt pikakelauksella viimeiset viikot, ja tämän kirjoituksen myötä tunnen heittäväni Thaimaalle lopulliset hyvästit. Se tuntuu yllättävän raskaalta! Oli ihana palata Suomeen, mutta olen monesti toivonut voivani palata Pratamnakin-kotiin ja niihin kiireettömiin päiviin, huokaisemaan hetkeksi. Kulttuurishokki voi näköjään tulla kotimaassakin, mutta se alkaa pikkuhiljaa hellittää, ja elämä uudessa kotikaupungissa asettuu vähitellen uomiinsa.

Mutta palatkaamme kesäkuun alkupäiviin ja Bangkokiin, jonne saavuimme Balilta Singaporen kautta. Ystävämme Anu kahden nuorimmaisensa kanssa oli tullut samana päivänä Suomesta Bangkokiin, ja pääsimme majoittumaan heidän kanssaan lentokentän lähellä sijaitsevaan perheen condoon pariksi päiväksi. Vietimme mukavat päivät vaihtaen kuulumisia ja parantaen maailmaa -sekä tietysti uiden! Kiitos paljon Leenalle vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta asua condossanne!

Sitten oli aika siirtyä viimeiseksi viikoksi Hua Hiniin. Tilasimme minivanin, johon mahduimme kaikki kätevästi, eikä ajomatka vienyt kuin reilut kolme tuntia. Kyydin hinta oli yht. 3000 THB eli n. 70€.

Turistikauden ulkopuolella ihmisiä oli tietysti hyvin vähän ja rantaratsujakin oli vaikeampi löytää. Aikamme kyseltyämme paikalle ilmestyi muutama poni, ja asianmukaisen tinkimisen jälkeen pääsimme ratsaille. Ikävää oli se, että meiltä yritettiin huijata liikaa rahaa, ja sama tapahtui hotellillamme. Siellä meiltä yritettiin ottaa moninkertainen hinta mm. aamiaismuroista ja kahvikupillisesta. Vaikutti vähän siltä, että yritäjät olivat epätoivoisia koska turisteja oli niin vähän ja rahaakaan ei siis juuri tullut. Jäi ikävä tunne, koska tällainen huijaaminen ei ole Thaimaassa ollenkaan tyypillistä.

Ilmat alkoivat hiukan viiletä ja pilvistyä, mikä oli meistä ihanaa, mutta lyhyemmällä lomalla olijoiden puolesta välillä harmitti kun satoi ihan kaatamalla! Aurinkorasvaa ei auttanut unohtaa pilviselläkään säällä, sen saimme taas kerran huomata kantapään kautta. Iho ei todellakaan totu aurinkoon!

Hua Hin viehätti meitä yhtä paljon kuin edellisellä vierailullamme helmikuussa (ks. ”Trooppista talvilomailua”). Rannat, varsinkin keskustan alueella, ovat upeita ja muutenkin luonnonkauneutta löytyy, mutta myös aktiviteetteja joka lähtöön. Keilaamista, elokuvia, golfia, erilaisia vesiurheilulajeja, eläinpuistoja ja safareita yms. eli varmasti jokaiselle jotain. Puhumattakaan Thaimaan yhdestä parhaasta annista eli ihanasta ruuasta!

Viiden päivän kohdalla vaihdoimme hotellia ja päädyimme Fonin, Voiton ja Hanneksen kanssa edelliskerralla hyväksi toteamaamme Chom View Hoteliin. Tällä kohtaa ranta on paljon kivempi kuin White Sandissa, jossa rannalla oli jonkin verran roskaa ja vesikin oli sameampaa. Chom Viewistä on kävelymatka myös rannan eteläpäässä sijaitsevalle ”apina”vuorelle.

Niin sanoimme hyvästit hyville ystävillemme, ja suuntasimme vuokra-minivanilla kohti Pattayaa hakemaan matkalaukkumme koululta. Söimme pikaisen lounaan koulun viereisessä Kwanin ”viidakkoravintolassa” ja sitten matka jatkui Bangkokiin lentokenttähotelliin. Viimeisenä iltana inventoimme matkatavaramme vielä kertaalleen, ja vielä oli otettava kolmaskin ylimääräinen matkalaukku mukaan! Meillä oli siis 8 isoa matkalaukkua ja 5 isoa käsimatkatavaraa, sekä muutama pienempi laukku ja tietokoneet. Onneksi Finnairin lähtöselvityksen virkailija ei kurkkinut tiskin taakse kovin tarkkaan, eikä punninnut käsimatkatavaroitamme.

Tuttu sade ja tervetullut viileys tervehti meitä Helsingissä, ja vastaan tullut sukulaisjoukko… Jälleennäkemisen hetki oli liikuttava, ja sai  muutaman tilannetta seuranneen ulkopuolisenkin kyyneliin..!

No niin. Kaikki hyvä ja ihana loppuu aikanaan, ja niin myös tämä Thaimaan-seikkailumme. Moni on kysynyt, että mikä oli vuodessa parasta. Moni on myös kysynyt, että miten ihmeessä saimme aikamme kulumaan -ja antanut meille aiheen hyville nauruille!

Itsekin ihmettelen tätä omaa blogia lukiessani, että miten paljon olemme vuoden aikana ehtineet tehdä, nähdä ja kokea. On mahdotonta sanoa, mikä on ollut parasta. Kaikki meni hyvin, jopa yli odotusten. Sopeutuminen ja arjen rakentaminen vieraaseen kulttuuriin ei välttämättä ole helppoa, ja olen tyytyväinen, että onnistuimme siinä. Koulu, kaikki uudet tuttavat ja ystävät, uudet maat ja kaupungit sekä kokemukset jättivät meihin lähtemättömän jäljen. Nam Nakin orpokotiprojekti ja kaikki ne uskomattoman ihanat lapset säilyvät aina sydämissä, ja jatkamme heidän auttamistaan.

Kiitos kaikille jotka olitte elämässämme mukana tämän vuoden ajan. Toivotaan, että yhteys ja ystävyys säilyisi jatkossakin.

Matkalla.me kiittää ja kuittaa.