Viimeinen ulkomaanmatkamme suuntautui Indonesiaan Balille. Meidän oli taas poistuttava maasta koska oleskelulupamme päättyivät 1.6. Edellinen reissuhan meillä oli kuukausi sitten Malesiaan Kuala Lumpuriin. Täytyy sanoa, että aika uupunut olo oli reissuun lähtiessä, kun edellinen viikko oli mennyt pakatessa ja järjestellessä asioita. Odotin siis ihan leppoisaa lökölomaa, muttei siitä ihan sellainen tullutkaan.
Olemme matkustelleet aika lailla, minullakin on menneen 10 kk ajalta yhteensä viisi maastapoistumisleimaa passissa, ja näin ollen myös viisi maahantuloleimaa. Ensimmäistä kertaa meiltä kysyttiin hyvin tarkkaan check in -tiskillä, onko meillä näyttää lentoliput pois Thaimaasta seuraavan kuukauden sisällä paluustamme. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Kuulimme huhun, jonka mukaan maahantulomääräyksiä oltaisiin tiukentamassa, ja maahan saisi tulla ilman viisumia vain kerran. Tämä tuntuu kyllä varsin pöljältä suoraan sanottuna. Thaimaan valtio vaikeuttaa turismia koko ajan näillä poliittisilla kikkailuilla ja nyt vielä tällaisella, jos se nyt pitää paikkaansa. Meillä oli printattuna Suomen paluuliput, joten saimme boarding passit ongelmitta.

Lensimme JetStarilla Bangkokista Singaporeen Changin lentokentälle, jossa oli 5 tunnin odotus ennen Denpasarin-lentoa. Ajankulu ei ollut ongelma!

JetStar on Quantasin halpalentoyhtiö, jonka halvimmat lennot löytyvät yhtiön omilta nettisivuilta, ei siis välttämättä SkyScannerista, Supersaverista tai muista myyntimedioista
Olimme Denpasarissa vasta puolenyön jälkeen. Lentomatkustajat saavat ostaa kestältä viisumin 25 dollarilla, tämä on voimassa kuukauden. Meillä oli varattuna hotelli aivan lentokentän läheltä, ja taksi löytyi helposti. Taksikuski ei vaan meinannut osata perille hotelliin, ja muutaman kilometrin matkaan kuluikin lähes tunti. Kadut Kutan kaupungissa, jossa lentokenttä sijaitsee (lähellä isoa Denpasarin kaupunkia) ovat äärettömän pieniä ja sokkeloisia.
Heti yöllä hotellilla huomion kiinnitti ihmisten vilpitön ystävällisyys. Sanotaanhan Thaimaatakin hymyjen maaksi, mutta Thaimaassa ollaan selkeästi jo paikoin leipäännytty turisteihin, ja ihmiset eivät jaksa aina olla ystävävällisiä. Hotellilla kaikki halusivat auttaa ja neuvoa meitä. Olimme vuokranneet auton Europcarilta, ja hotelli järjesti niin, että auto tuotiin meille lentokentältä, ja ilman eri kustannuksia. Meille piirrettiin myös karttoja joiden avulla lähdimme suunnistamaan pois kaupunkialueelta. Hiukan kauhistelivat sitä, että haluamme ajaa itse. Pian selvisikin miksi.

Kadut ovat kaikkialla kapeita ja vain yksi kaista/suunta. Nopeus sekä kaupungissa, että maaseudulla on n. 20-30 km/h tukkoisten teiden ja kaupungin liikennevalojen vuoksi

Kaupungin ulkopuolella maisemat muuttuivat silmiähivelevän kauniiksi ja paikoin tietkin olivat niin tyhjiä, että matkanopeus nousi kuuteenkymppiin -mutta vain hetkeksi

Pysähdys paikallisella sekatavarapuodilla. Tätä ennen olimme jo pysähtyneet ostamaan kojusta paikallisen PrePaid-liittymän ja sim-kortin. Google Maps toimii täällä hyvin vaihtelevasti, päinvastoin kuin Thaimaassa
Saarta kiertävä tie on hyvin kapea ja mutkainen, ja lisäksi on paljon korkeuseroja. Tiellä kulkee paljon pikkurekkoja, jotka tuovat tavaraa viereiseltä Jaavan saarelta. Ihmiset ohittelevat jatkuvasti ja ihan henkensä uhalla, koska teillä ei juurikaan ole paikkoja, joissa olisi näkyvyyttä suoraan eteenpäin: aina on edessä mäki tai mutka. Paikalliset väläyttävät valoja ja huudattavat äänitorvia ja luottavat siihen, että vastaantulijat väistävät olemattomille pientareille. Me emme olleet ihan näin hulluja tai taitavia, ja vajaan 80 km matkaan hotellille kuluikin neljä tuntia!
Mutta perillepääsy korvasi vaivannäön. Hotellimme Puri Dajuma Cottage Eco Resort & Spa osoittautui oikeaksi paratiisiksi maan päällä! Meillä oli varattuna 2 makuuhuoneen huoneisto, mutta sinnikäs vastaanottovirkailija halusi välttämättä esitellä meille hotellin helmen, upean indonesialaistyylisen täyspuisen villan ihan veden rajassa, ja mehän olimme hetkessä myytyjä.
Lomasta ei tosiaankaan tullut lekotteluloma ainakaan minulle. Olimme ajatelleet ajella saaren ympäri ja käydä katsomassa pohjoiset delfiinilahdet, snorklauspaikat ja tulivuoret, mutta toisin kävi. Olimme kaikki kumman väsyneitä ja Piekulle nousi kova kuume pariksi päiväksi ja korvaa alkoi särkeä. Mahatkin vähän reistailivat, mikä on Balilla kuulemma yleistä. Niinpä olimme aika lailla jumissa hotellilla, mikä oli tietysti hieno paikka oleskeluun ja sairasteluunkin.
Meren äärellä oli uskomattoman hienoa -ja varsinkin öisin uskomattoman äänekästä. Valvoin siis osan öistä hoivaten tulikuumaa lasta, ja osan kuunnelleen öisen nousuveden pauhua viereisiin rantakallioihin. Viimeisinä päivinä uskaltauduimme liikkeelle, mutta liikenteen takia emme päässeet kovinkaan pitkälle.

Läheisellä Medewin rannalla ihailimme surffareiden taitoja. Emme lopulta päässeet tällä retkellä lähellekään saaren länsikärkeä…

Minun yöllinen maisemani… Hyttysverkon suojissa, vaikkei hyttysiä juuri ollutkaan, kuunnellen valtaisaa pauhuntaa pimeällä merellä
Toiseksi viimeisenä päivänä uskaltauduimme uudestaan yrittämään saaren tutkimista. Tällä kertaa suuntasimme pohjoiseen. Suunnitelmana oli vierailla ensin kuumilla lähteillä, ja ajaa sitten katsomaan tulivuoria. Lopulta pääsimme kolmen tunnin matkanteon jälkeen vuorten yli Banjarin kaupunkiin, jossa sijaitsevat pyhät kuumat lähteet.

Opasteita oli pienillä vuoristoteillä niukanlaisesti, mutta ystävälliset ihmiset neuvoivat oikeaan suuntaan

Kuumilla lähteillä! Vesi oli hyvin mineraalipitoista ja sillä sanotaan olevan monenlaisia parantavia vaikutuksia

Alueen ulkopuolalla on, kuten kaikissa turistien suosimissa paikoissa, asianmukainen markkinameininki

Mukava oli ajella kauniissa vuoristomaisemissa. Matkaa hotellilta Banjariin oli linnuntietä n. 30 km, vuoristotietä n. 60 km ja matkaan kului kolme tuntia. Emme siis lähteneet enää ajamaan tulivuorille.

Huoneissa ei ollut telkkareita, mutta taustalla oli kotiteatterihuone, jossa sai käydä katselemassa elokuvia

Japanilaisessa grillissä mukava kokki valmisti illallisemme pöydässä. Muuten erinomaista, mutta kokki taisi yrittää tehdä ruuasta japanilaista upottamalla ihan kaiken soijakastikkeeseen…!





























































































