Viimeinen ulkomaanmatkamme suuntautui Indonesiaan Balille. Meidän oli taas poistuttava maasta koska oleskelulupamme päättyivät 1.6. Edellinen reissuhan meillä oli kuukausi sitten Malesiaan Kuala Lumpuriin. Täytyy sanoa, että aika uupunut olo oli reissuun lähtiessä, kun edellinen viikko oli mennyt pakatessa ja järjestellessä asioita. Odotin siis ihan leppoisaa lökölomaa, muttei siitä ihan sellainen tullutkaan.
Bangkokissa Suvarnabumin lentokentällä tankkausta Burger Kingin take-awaylla
Olemme matkustelleet aika lailla, minullakin on menneen 10 kk ajalta yhteensä viisi maastapoistumisleimaa passissa, ja näin ollen myös viisi maahantuloleimaa. Ensimmäistä kertaa meiltä kysyttiin hyvin tarkkaan check in -tiskillä, onko meillä näyttää lentoliput pois Thaimaasta seuraavan kuukauden sisällä paluustamme. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Kuulimme huhun, jonka mukaan maahantulomääräyksiä oltaisiin tiukentamassa, ja maahan saisi tulla ilman viisumia vain kerran. Tämä tuntuu kyllä varsin pöljältä suoraan sanottuna. Thaimaan valtio vaikeuttaa turismia koko ajan näillä poliittisilla kikkailuilla ja nyt vielä tällaisella, jos se nyt pitää paikkaansa. Meillä oli printattuna Suomen paluuliput, joten saimme boarding passit ongelmitta.
Lensimme JetStarilla Bangkokista Singaporeen Changin lentokentälle, jossa oli 5 tunnin odotus ennen Denpasarin-lentoa. Ajankulu ei ollut ongelma!
JetStar on Quantasin halpalentoyhtiö, jonka halvimmat lennot löytyvät yhtiön omilta nettisivuilta, ei siis välttämättä SkyScannerista, Supersaverista tai muista myyntimedioista
Lentokentän ”mini-Hoplopissa”
Vilkkaalla kentällä oli jatkuvasti kone nousussa tai laskussa
Olimme Denpasarissa vasta puolenyön jälkeen. Lentomatkustajat saavat ostaa kestältä viisumin 25 dollarilla, tämä on voimassa kuukauden. Meillä oli varattuna hotelli aivan lentokentän läheltä, ja taksi löytyi helposti. Taksikuski ei vaan meinannut osata perille hotelliin, ja muutaman kilometrin matkaan kuluikin lähes tunti. Kadut Kutan kaupungissa, jossa lentokenttä sijaitsee (lähellä isoa Denpasarin kaupunkia) ovat äärettömän pieniä ja sokkeloisia.
Saimme nukuttua ja uitua Manggar Hotelissa ennen ajomatkaa kohti Balin länsirantaa
Aamiaisella
Heti yöllä hotellilla huomion kiinnitti ihmisten vilpitön ystävällisyys. Sanotaanhan Thaimaatakin hymyjen maaksi, mutta Thaimaassa ollaan selkeästi jo paikoin leipäännytty turisteihin, ja ihmiset eivät jaksa aina olla ystävävällisiä. Hotellilla kaikki halusivat auttaa ja neuvoa meitä. Olimme vuokranneet auton Europcarilta, ja hotelli järjesti niin, että auto tuotiin meille lentokentältä, ja ilman eri kustannuksia. Meille piirrettiin myös karttoja joiden avulla lähdimme suunnistamaan pois kaupunkialueelta. Hiukan kauhistelivat sitä, että haluamme ajaa itse. Pian selvisikin miksi.
Tyypillinen katu Kutassa, vastaantulija olisi merkinnyt pitkää peruutusta
Kadut ovat kaikkialla kapeita ja vain yksi kaista/suunta. Nopeus sekä kaupungissa, että maaseudulla on n. 20-30 km/h tukkoisten teiden ja kaupungin liikennevalojen vuoksi
Kaupungin ulkopuolella maisemat muuttuivat silmiähivelevän kauniiksi ja paikoin tietkin olivat niin tyhjiä, että matkanopeus nousi kuuteenkymppiin -mutta vain hetkeksi
Tällaisia alttareita oli joka puolella. Vulkaanisen saaren rakennuskivi on hyvin tummaa
Pysähdys paikallisella sekatavarapuodilla. Tätä ennen olimme jo pysähtyneet ostamaan kojusta paikallisen PrePaid-liittymän ja sim-kortin. Google Maps toimii täällä hyvin vaihtelevasti, päinvastoin kuin Thaimaassa
Meri!
Paikallinen pariskunta katseli kun autojono mateli hiljaa eteenpäin
Saarta kiertävä tie on hyvin kapea ja mutkainen, ja lisäksi on paljon korkeuseroja. Tiellä kulkee paljon pikkurekkoja, jotka tuovat tavaraa viereiseltä Jaavan saarelta. Ihmiset ohittelevat jatkuvasti ja ihan henkensä uhalla, koska teillä ei juurikaan ole paikkoja, joissa olisi näkyvyyttä suoraan eteenpäin: aina on edessä mäki tai mutka. Paikalliset väläyttävät valoja ja huudattavat äänitorvia ja luottavat siihen, että vastaantulijat väistävät olemattomille pientareille. Me emme olleet ihan näin hulluja tai taitavia, ja vajaan 80 km matkaan hotellille kuluikin neljä tuntia!
Mutta perillepääsy korvasi vaivannäön. Hotellimme Puri Dajuma Cottage Eco Resort & Spa osoittautui oikeaksi paratiisiksi maan päällä! Meillä oli varattuna 2 makuuhuoneen huoneisto, mutta sinnikäs vastaanottovirkailija halusi välttämättä esitellä meille hotellin helmen, upean indonesialaistyylisen täyspuisen villan ihan veden rajassa, ja mehän olimme hetkessä myytyjä.
Villan avo-olohuoneesta näkymä suoraan merelle
Auringonlaskun uinnit
Meidän villa. Keskellä olkkari ja sivuilla erilliset makuuhuonekompleksit
Bali on surffareiden unelmakohde, aina on isot aallot
Laskuvesi
Hotellin altaalla
Illallisella tyypillisiä indonesialaisherkkuja, jotka muistuttavat aika lailla thairuokaa
Uuden päivän valjetessa
Meidän ulko-ovi
Isomman kylppärin etummainen huone, ikkunoissa ei ole laseja eli ulkotilaa
Ulkosuihku
Takapiha
Pienempi makuuhuone nukkumaparvineen
Pienemmän makuuhuoneen ihana ulkosuihku
Iltakävelyllä
Paikoin ranta on kallioinen ja kivinen
Hiekka on saarella eteläosia lukuunottamatta mustaa johtuen vulkaanisesta maaperästä
Upea auringonlasku uima-altaalla
Lomasta ei tosiaankaan tullut lekotteluloma ainakaan minulle. Olimme ajatelleet ajella saaren ympäri ja käydä katsomassa pohjoiset delfiinilahdet, snorklauspaikat ja tulivuoret, mutta toisin kävi. Olimme kaikki kumman väsyneitä ja Piekulle nousi kova kuume pariksi päiväksi ja korvaa alkoi särkeä. Mahatkin vähän reistailivat, mikä on Balilla kuulemma yleistä. Niinpä olimme aika lailla jumissa hotellilla, mikä oli tietysti hieno paikka oleskeluun ja sairasteluunkin.
Meren äärellä oli uskomattoman hienoa -ja varsinkin öisin uskomattoman äänekästä. Valvoin siis osan öistä hoivaten tulikuumaa lasta, ja osan kuunnelleen öisen nousuveden pauhua viereisiin rantakallioihin. Viimeisinä päivinä uskaltauduimme liikkeelle, mutta liikenteen takia emme päässeet kovinkaan pitkälle.
Aamiainen piti pyytää huoneeseen muutamana aamuna
Samoin illallinen!
Kioskipysähdys matkalla kohti saaren länsipäätä
Porrastetut riisipellot tekivät maisemasta hienon tilkkutäkin
Läheisellä Medewin rannalla ihailimme surffareiden taitoja. Emme lopulta päässeet tällä retkellä lähellekään saaren länsikärkeä…
Merivirrat ja aallot olivat voimakkaat ja niitä kannatti varoa
Paikallisia iloisia koululaisia
Auringonlasku on hyvä hetki body boardingille
Riippumattoilua illallaisen jälkeen
Minun yöllinen maisemani… Hyttysverkon suojissa, vaikkei hyttysiä juuri ollutkaan, kuunnellen valtaisaa pauhuntaa pimeällä merellä
Toiseksi viimeisenä päivänä uskaltauduimme uudestaan yrittämään saaren tutkimista. Tällä kertaa suuntasimme pohjoiseen. Suunnitelmana oli vierailla ensin kuumilla lähteillä, ja ajaa sitten katsomaan tulivuoria. Lopulta pääsimme kolmen tunnin matkanteon jälkeen vuorten yli Banjarin kaupunkiin, jossa sijaitsevat pyhät kuumat lähteet.
Opasteita oli pienillä vuoristoteillä niukanlaisesti, mutta ystävälliset ihmiset neuvoivat oikeaan suuntaan
Ankea kanakuljetus
Huikean kauniita maisemia
Lähes kaikissa pikkukaupungeissa liputettiin suurilla, eri maiden lipuilla. Syy ei meille selvinnyt
Kuumilla lähteillä! Vesi oli hyvin mineraalipitoista ja sillä sanotaan olevan monenlaisia parantavia vaikutuksia
Altaita oli kolme, joissa kaikissa eri lämpöistä vettä. Kuumimmassa altaassa ei kauaa viihtynyt
Alueen ulkopuolalla on, kuten kaikissa turistien suosimissa paikoissa, asianmukainen markkinameininki
Mukava oli ajella kauniissa vuoristomaisemissa. Matkaa hotellilta Banjariin oli linnuntietä n. 30 km, vuoristotietä n. 60 km ja matkaan kului kolme tuntia. Emme siis lähteneet enää ajamaan tulivuorille.
Yksi Balin nähtävyyksistä on tämä erikoinen vanha puu
Tienvarret ovat täynnä näitä pieniä alttareita ja muita koristuksia
Takaisin hotellille, sisääntuloaula
Huoneissa ei ollut telkkareita, mutta taustalla oli kotiteatterihuone, jossa sai käydä katselemassa elokuvia
Hotellin kaunista ja tosi hyvin hoidettua puutarhaa
Meidän villa
Vieressä oli toinen hotellin ravintoloista
Yksi lukuisista puutarhan pikku patsaista
Japanilaisessa grillissä mukava kokki valmisti illallisemme pöydässä. Muuten erinomaista, mutta kokki taisi yrittää tehdä ruuasta japanilaista upottamalla ihan kaiken soijakastikkeeseen…!
Lauantaiaamuna varhain matkalla kohti Denpasaria ja lentokenttää
Paluumatkasta selvittiin kolmessa tunnissa, ja olimme minuutilleen ajoissa palauttamassa vuokra-autoa lentokentän lähtevien lentojen terminaaliin
Kaduille oli välillä kipattu maakasoja keskelle ajokaistaa… Hati-hati!!!
Joillakin on nimikkokoneet…
Bye bye Bali ja Indonesia ja terima kasih eli kiitos!
Matkalla.Me 