Viimeinen kuukausi reissussa alkoi! Samalla alkoi viimeinen kouluviikko. Jo tänä aamuna lapsia kouluun saatellessani meinasi tulla kyyneleet silmiin. Tämä kouluvuosi on ollut ainutlaatuinen, ja jää varmasti lähtemättömänä lastenkin mieliin! Pattayan Suomalainen koulu on ylittänyt kaikki odotuksemme sen yksilöllisen opetuksen ja aidosti jokaisesta lapsesta välittävän ilmapiirin vuoksi. Olemme olleet intensiivisesti itsekin mukana koulutyössä, ja se on ollut rikastuttava kokemus. On ollut hienoa, kun on ollut aikaa perehtyä lasten koulunkäyntiin.

Leirikoulun jälkeen on pitänyt oikeasti alkaa valmistautua kotiinlähtöön: luovutammehan vuokrakodin pois jo ensi viikon lopussa! Osan hankkimastamme irtaimistosta, mm. pihakalusteet, saimme myytyä talon omistajalle, ja osa tavaroista, mm. petauspatjoja, peittoja ja astioita sekä pienkoneita menee orpokodin avustuskuormaan. Aion myös kysyä yövartijaltamme, haluaako hän ottaa itselleen jotakin meiltä jäävistä tavaroista. Hän sentään valvoo pihallamme kuukauden jokaisen yön, yhtä yötä lukuunottamatta, ja käteen jäävä palkka taitaa olla n. 8€/yö…

Olemme pääasiassa pyörineet kaupungissa ja kotona viime päivät. Äitienpäiväkin sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla, mm. herkutellen Voiton todella onnistuneesti mureuttamalla pihvillä! Lisäksi saimme ison satsin kylmäsavulohta, ja kun meille vielä ilmestyi ruisleipää ja hapankorppuja, oli kulinaristinen nautinto taattu! Inventaarion ja pakkaussuunnitelmien lisäksi on lämmitelty ystävyyssuhteita kotimaahan Skypessä, ja samalla tehty suunnitelmia kesäloman ajaksi. Ratsastustunnitkin on pian käyty. Kaikessa alkaa olla lähdön tunnelmaa.

Tuttu Intiaani-kisu oli teillä tietämättömillä jonkin aikaa, mutta pari päivää sitten se ilmaantui taas pihaan kahden pennun kanssa! Ruokahalu tuntuu kaikilla kolmella olevan kohdallaan. Täytyy jättää yövartijalle iso kasa kissanruokaa lähtiessämme, ja yrittää jotenkin vihjailla kisuillekin, ettei tämä baari ole enää kovin kauaa auki… Onneksi muutkin naapuruston ihmiset näyttävät ruokkivan kulkukissoja.

Viime viikolla 0.-4.-luokkalaiset viettivät liikuntatunnit lähirannalla. Eipä ole tullut sielläkään viikkokausiin käytyä, lähinnä kuumuuden takia. Ennen lähtöä on kyllä käytävä ihailemassa siellä vielä yksi auringonlasku. (Nämä kuvat lainattu Pattayan suomalaisen koulun fb-sivuilta)

Saimme yhtenä iltana Tiiti- ja Tommi-opet meille illallisvieraiksi. Jäipä tämäkin vierailu viime tippaan, mutta onneksi toteutui, ja onneksi on mahdollista tavata Suomessakin.

Kävimme Piekun kanssa hankkimassa yhden uuden matkalaukun ja samalla Pattyan night bazaarissa tuliaisostoksilla. Kaikenlaista olisi kiva viedä mukana Suomeen, mutta on pakko pitää mielessä Finnairin tiukat määräykset matkatavaroitten enimmäismäärästä: yksi enintään 23 kilon matkalaukku ja enintään 8 kilon käsimatkatavara matkustajaa kohti. Ylimääräinen matkalaukku maksaa etukäteen maksettuna 55€, varmaan ainakin yhden ylimääräisen laukun joudumme ottamaan. Vuoden aikana hankittuja leluja, kypäriä ja vaatteita ei raaski jättää tännekään, ja niitähän tarvitaan Suomessa joka tapauksessa. Samoin Suomesta tuliaisina tuodut suorat puuvillalakanat aion viedä takaisin. Tänne niitä oli pakko tuoda, kun kaupoista saa ainoastaan muotoonommeltuja lakanoita, ja niissäkin hinta-laatusuhde on huono. Paluukyytiin pääsevät myös Fiskarsin kuorima- ja leikkuuveitsi, joita ilman elo olisi ollut täällä varsin hankalaa! Olisimmepa tajunneet tuoda myös ihan tavallisen tölkinavaajan…

Olen miettinyt mitä kaikkea jään täältä Thaimaasta kaipaamaan ja mitä en. Helpompi on varmaan luetella, mitä ei tule ikävä.

Ja mitähän muuta… Täytyy sanoa, että kuumuudesta olemme saaneet myös tarpeeksemme, mutta sitäkin saattaa tulla syysviimoissa Suomessa ikävä. Kaupungin roskaisuutta ja jätekasoja ei myöskään tule ikävä. Eikä surkeita purkinavaajia. Mutta siinäpä kaikki tähän asti mieleen tulleet asiat.

Viime viikonloppuna teimme päiväretken Bangkokin Ikeaan. Tulevaan uuteen kotiin tarvitaan aika lailla kalusteita poisheitettyjen ja -annettujen tilalle. Kävimme siis koeistumassa ja -makaamassa mööpeleitä, jotka osoittautuivat täsmälleen identtisiksi kuin muissakin maailman -tai ainakin Suomen -Ikeoissa. Toki houkuttimena oli myös de äkta svenska köttbullarna, eikä reissu ollut senkään puolesta turha!

Leirikoulusta innostuneina isommat koululaiset lähtivät testaamaan yhden Pattayan paintball-paikoista. Tämä sijaitsee Thepprasit-kadulla GoKart-radan yhteydessä, ja näytti siellä olevan muutakin aktiviteettia, mm. tarkkuusammunta ja benji-hyppyä. Hinta oli täkäläisittän melko tyyris, 1000 bahtia (n. 23€), mutta tällä saikin siten pelata pitkään: peräti 7 peliä ja reilut 200 ammusta yhteensä. Ei siis voinut räiskiä mielin määrin, vaan oli panostettava taktiikkaan. Peli kesti taukoineen yhteensä lähes kaksi tuntia. Suojavarusteet olivat erittäin hyvät. Tälläkin kertaa tyttöjen joukkue oli voittoisampi!

Pääsimme viimeinkin naapurin japanilais-venäläisen pariskunnan kanssa jo monta kertaa siirtyneelle illalliselle lähistön ranskalaisravintolaan. Tämä melko lailla piilossa sijaitseva paikka oli muistaakseni nimeltään ”Au bon coin” ja sijaitsee samalla Soi 5:n poikittaisella pikkusoilla kuin RomanAsia -ravintolakin, mutta Soi 5:ltä tultaessa vasemmalla heti hotellin jälkeen, ja ennen RomanAsiaa. Pieni haalistunut sininen kyltti merkkaa hiekkaista ajotietä, jonka päästä löytyy ihana puutarha ja yksi tunnelmallisimmista ravintoloista joissa olen käynyt. Täällä söimme myös tähän saakka parhaat etanat, ja kaikki muukin oli erinomaista. Hinnatkin ihan kohtuulliset, ei edes Suomen Rosson tasoa. Kannattaa ehdottomasti poiketa, mutta pöytävaraus tarvitaan. Paikka on auki to-su.

Talon ja auton vuokrasopimus siis päättyy 30.5. ja viisumitkin umpeutuvat 1.6. Lento Suomeen on 18.6. Jonnekin siis vielä lennähdämme, mutta minne? Se pitäisi varmaan piakkoin päättää. Ennen lähtöä käymme myös tapaamassa kahta Hua Hiniin Suomesta lomalle saapuvaa ystäväperhettämme. Loman loppu siis häämöttää -ja uudet jännät kuviot koti-Suomessa! Mutta taidammekin pikku hiljaa alkaa olla valmiita palaamaan kotiin.