Kauan odotetulle luokkaretkelle lähdettiin viimein tiistaiaamuna kahdeksalta. Kohteeksi oltiin valittu Burman rajalla sijaitseva tuttu orpokoti lähiseutuineen, samalla vietiin lapsille kuukausittainen ruoka-avustuskuorma ja muita lahjoitustarvikkeita.
Osa kuvista on lainattu koulun FB-sivuilta (mm. F. Virtanen ja T. Mäkelä), kiitos!
Jouluinen Facebook-keräykseni ystävien kesken tuotti lopulta niin paljon rahaa, että suurin osa vielä tämänkin reissun ruokatarvikkeista maksettiin näillä lahjoitusrahoilla! En voi kylliksi kiittää teitä kaikkia ystäviäni, jotka otitte osaa tempaukseen. Orpokodin lapset ovat käytännössä syöneet teidän rahoillanne ostettua riisiä, nuudelia, makrillia, öljyä, soijamaitoa ynnä muuta ruokaa viime joulusta saakka! Puhumattakaan kaikesta muusta mitä olen saanut orpokodille lahjoitusvaroilla hankittua. (Näistä aikaisemmista reissuista kertomuksia postauksissa: ”Pieniä ihmeitä”, ”Hyvää tekemässä” ja ”Kevyin sydämin painavassa vedessä”)
Leirikouluun lähdettiin bussilla, johon pakkautui yhteensä 36 matkalaista. Mukana olivat lähes kaikki oppilaat, lähes kaikkien vanhemmat ja osalla oli pikkusisaruksiakin mukana. Matka sujui rattoisasti, ja puolessa matkassa tankattiin McDonaldsissa. Perillä resortilla olimme lopulta kolmen aikaan.
Makuusijat oli varattu sopimuksen mukaan 36:lle. Mutta. Majoitus olikin suunniteltu niin, että 7-16 henkeä olisi majoittunut samassa huoneessa, eli lattian täydeltä, kuten täällä on tapana. Resortissa oli vain 4 erillistä majoitustilaa, niinpä me vaativat farangit lähdime resortin omistajan kanssa etsimään lisätilaa lähiresorteista. Ensimmäisessä ei tärpännyt, mutta reilun kilometrin päässä oli todella viihtyisä joenrantaresortti, jossa oli 6 vapaata bungalowia, joten kaikille löytyi mukava majoitus. Isot lapset pääsivät toiveittensa mukaisesti yhteismajoitukseen isoon taloon.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen oli vuorossa melontaa ja koskenlaskua. Alkava sadekausi takasi sen, että joessa oli kohtuullisesti vettä, mutta kosket eivät kuitenkaan virranneet vielä liian vuolaina. Reilun tunnin retki oli aivan upea, luonto oli kaunis ja vehreä ja kosket toivat matkaan sopivasti jännitystä. Kaatumisiltakaan ei vältytty -mutta pulahdus vilpoisaan veteen taisi olla ihan tervetullut! Lopuksi uitiin joka tapauksessa koko porukka!

Minulla oli kamera mukana, mutten uskaltanut ottaa sitä virtapaikoissa esiin. Koulun facebook-sivuilta löytyy videoita koskenlaskusta!
Seuraavaksi suuntasimme orpokodille, jonne oli resorteilta vain 20 minuutin matka. Samalla hetkellä kun bussi pysähtyi orpokodin eteen alkoi kunnon rankkasade ja ukkonenkin kumahteli. Onneksi pääsimme orpokodin vieressä sijaitsevaan kirkon vierasmajaan suojaan, ja vietimme täällä pienen tervetulias- ja musiikkituokion. Tämän jälkeen taivas oli jälleen kirkas!

Vein jälleen lapsille edelliskerralla ottamiani kuvia paperisina, ja niistä oltiin taas kovin ilahtuneita

Lähdimme katsomaan parin sadan metrin päässä sijaitsevia lasten makuutiloja jälkiruokamehujäätelöitten kanssa

Peliä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa tiukaksi… mutta Pattayan Suomalainen koulu puolusti urheasti kunniaansa paahtavassa helteessä! Vastapuoli oli harjoitellut päivittäin eikä kenkien puutekaan haitannut. 7-0 voiton soi kyllä heille!
Meidän oli tarkoitus viettää päivä orpokodilla ja palata vasta illalla resortille, mutta saimmekin idean kutsua koko orpokodin väen vieraaksemme. Niinpä palasimme resorttiin jo iltapäivällä koko porukka! Pelit ja leikit jatkuivat vielä auringonlaskun jälkeenkin. Lapsilla oli todella hauskaa yhdessä! Lahjaksi tuodut lautapelit, frisbeet, hyppynarut, hulavanteet, kuminauhat ynnä muut pääsivät kovaan käyttöön, ja niistä on orpokodissa varmasti jatkossakin iloa. Pieni ajoittainen tihkusade vilvoitti mukavasti.
Päivä oli tapahtumarikas ja tunteikas. Olihan tämä todennäköisesti viimeinen kerta kun näen nämä lapset, ainakin tällä erää, koska palaamme Suomeen pian. Uni maittoi meille kaikille, isojen huoneessakin nukuttiin jo yhdeltätoista! Se tulikin tarpeeseen, sillä leirikoulun viimeiseksi päiväksi oli varattu runsaasti ohjelmaa.
Resortti järjesti kaikki aktiviteetit osana omaa liiketoimintaansa. Aamupalan jälkeen aloitettiin värikuulasodalla, sitten ajeltiin mönkkäreillä, ja käytiinpä vielä uudestaan melomassakin. Isoimmat olivat jättäneet melonnan ekalla kerralla väliin, mutta emme voineet antaa heidän jäädä tätä kokemusta vaille. Samalla tulivat viikon liikuntatunnit pidettyä!

Seuraavaksi oli mönkkäriajelun vuoro! Tytöt kupsahtivat kertaalleen kumoon, onneksi selvittiin pikkuhaavoilla. Pojat ajoivat kerran pusikkoon ilman vammoja
Sitten olikin aika syödä lounas, kerätä kimpsut ja kampsut ja suunnata kotimatkalle. Bussissa pidettiin tietokilpailu ja lapset keksivät koko ajan jotain puuhaa, eli aika ei ehtinyt kuuden tunnin aikana käydä pitkäksi. Toki nytkin tehtiin pakollinen burgeripysähdys.
Leirikoulu onnistui mielestäni yli odotusten! Tässä maassa ei asioita voi suunnitella niin tarkasti etukäteen, mutta kaikki sujui hyvin ja se on tietysti kaikkien mukana olleiden ansiota. Kaikilla oli hyvä henki eikä kukaan valittanut mistään, näin hyvä tuuli säilyi jokaisella. Toki meillä oli myös hyvää tuuria mukana: kaikki pysyivät terveenä ja huolimatta melko vauhdikkaista aktiviteeteista isommilta vammoilta säästyttiin. Pahimman vamman sai varmaan resortin työntekijä joka oli auttamasssa koskenlaskussa, kun joku iski häntä vahingossa melalla päähän!
Varmasti yksi tärkein anti meille elintasoihmisille ja varsinkin lapsille oli nähdä konkreettisesti, miten vaatimattomasti ja eri tavalla muut voivat elää, ja olla silti aivan samanlaisia kuin mekin: samat asiat tekevät onnelliseksi, ei se lopulta ole materiasta kiinni.
Kiitos Tiiti ja Tommi sekä Pattayan Suomalainen koulu! Tälläinen täytyy ottaa jokavuotiseksi tavaksi!
Avustuskäynnit orpokodilla jatkuvat. Sinne on tulossa lisää lapsia koko ajan ja varmasti on jatkossa tarvetta avustustoiminnan laajentamiselle, kunhan tämä koti saadaan pyörimään ja uusi talo heille rakennettua. Koulunsa lopettaneet nuoret haaveilevat opiskelusta, ja tämä on heille mahdollista, jos pystytään löytämään jokaiselle oma sponsori. Opiskelu majoituksineen maksaa ainoastaan n. 8000 bahtia eli 200 euroa/vuosi. Meidän perhe alkaa ainakin sponsoroida yhtä opiskelijaa. On varmasti upeaa seurata tämän nuoren taivalta orpokodin köyhyydestä itsenäiseen elämään! Toki myös muut lapset pysyvät ajatuksissamme ja sydämissämme, ja toivon että voimme jatkossakin tehdä jotain heidän hyväkseen.















































































































Miten näihin avustuskäynteihin voi osallistua? Olen 2015 vuoden alussa Thaimaassa (Pattyalla) n. 3kk:ta. Entä mistä löytyy tietoa opiskelijan sponsoroinnista?