Viimeinen kuukausi reissussa alkoi! Samalla alkoi viimeinen kouluviikko. Jo tänä aamuna lapsia kouluun saatellessani meinasi tulla kyyneleet silmiin. Tämä kouluvuosi on ollut ainutlaatuinen, ja jää varmasti lähtemättömänä lastenkin mieliin! Pattayan Suomalainen koulu on ylittänyt kaikki odotuksemme sen yksilöllisen opetuksen ja aidosti jokaisesta lapsesta välittävän ilmapiirin vuoksi. Olemme olleet intensiivisesti itsekin mukana koulutyössä, ja se on ollut rikastuttava kokemus. On ollut hienoa, kun on ollut aikaa perehtyä lasten koulunkäyntiin.

Leirikoulun jälkeen on pitänyt oikeasti alkaa valmistautua kotiinlähtöön: luovutammehan vuokrakodin pois jo ensi viikon lopussa! Osan hankkimastamme irtaimistosta, mm. pihakalusteet, saimme myytyä talon omistajalle, ja osa tavaroista, mm. petauspatjoja, peittoja ja astioita sekä pienkoneita menee orpokodin avustuskuormaan. Aion myös kysyä yövartijaltamme, haluaako hän ottaa itselleen jotakin meiltä jäävistä tavaroista. Hän sentään valvoo pihallamme kuukauden jokaisen yön, yhtä yötä lukuunottamatta, ja käteen jäävä palkka taitaa olla n. 8€/yö…

Olemme pääasiassa pyörineet kaupungissa ja kotona viime päivät. Äitienpäiväkin sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla, mm. herkutellen Voiton todella onnistuneesti mureuttamalla pihvillä! Lisäksi saimme ison satsin kylmäsavulohta, ja kun meille vielä ilmestyi ruisleipää ja hapankorppuja, oli kulinaristinen nautinto taattu! Inventaarion ja pakkaussuunnitelmien lisäksi on lämmitelty ystävyyssuhteita kotimaahan Skypessä, ja samalla tehty suunnitelmia kesäloman ajaksi. Ratsastustunnitkin on pian käyty. Kaikessa alkaa olla lähdön tunnelmaa.

Tuttu Intiaani-kisu oli teillä tietämättömillä jonkin aikaa, mutta pari päivää sitten se ilmaantui taas pihaan kahden pennun kanssa! Ruokahalu tuntuu kaikilla kolmella olevan kohdallaan. Täytyy jättää yövartijalle iso kasa kissanruokaa lähtiessämme, ja yrittää jotenkin vihjailla kisuillekin, ettei tämä baari ole enää kovin kauaa auki… Onneksi muutkin naapuruston ihmiset näyttävät ruokkivan kulkukissoja.

Viime viikolla 0.-4.-luokkalaiset viettivät liikuntatunnit lähirannalla. Eipä ole tullut sielläkään viikkokausiin käytyä, lähinnä kuumuuden takia. Ennen lähtöä on kyllä käytävä ihailemassa siellä vielä yksi auringonlasku. (Nämä kuvat lainattu Pattayan suomalaisen koulun fb-sivuilta)

Saimme yhtenä iltana Tiiti- ja Tommi-opet meille illallisvieraiksi. Jäipä tämäkin vierailu viime tippaan, mutta onneksi toteutui, ja onneksi on mahdollista tavata Suomessakin.

Kävimme Piekun kanssa hankkimassa yhden uuden matkalaukun ja samalla Pattyan night bazaarissa tuliaisostoksilla. Kaikenlaista olisi kiva viedä mukana Suomeen, mutta on pakko pitää mielessä Finnairin tiukat määräykset matkatavaroitten enimmäismäärästä: yksi enintään 23 kilon matkalaukku ja enintään 8 kilon käsimatkatavara matkustajaa kohti. Ylimääräinen matkalaukku maksaa etukäteen maksettuna 55€, varmaan ainakin yhden ylimääräisen laukun joudumme ottamaan. Vuoden aikana hankittuja leluja, kypäriä ja vaatteita ei raaski jättää tännekään, ja niitähän tarvitaan Suomessa joka tapauksessa. Samoin Suomesta tuliaisina tuodut suorat puuvillalakanat aion viedä takaisin. Tänne niitä oli pakko tuoda, kun kaupoista saa ainoastaan muotoonommeltuja lakanoita, ja niissäkin hinta-laatusuhde on huono. Paluukyytiin pääsevät myös Fiskarsin kuorima- ja leikkuuveitsi, joita ilman elo olisi ollut täällä varsin hankalaa! Olisimmepa tajunneet tuoda myös ihan tavallisen tölkinavaajan…

Olen miettinyt mitä kaikkea jään täältä Thaimaasta kaipaamaan ja mitä en. Helpompi on varmaan luetella, mitä ei tule ikävä.

Ja mitähän muuta… Täytyy sanoa, että kuumuudesta olemme saaneet myös tarpeeksemme, mutta sitäkin saattaa tulla syysviimoissa Suomessa ikävä. Kaupungin roskaisuutta ja jätekasoja ei myöskään tule ikävä. Eikä surkeita purkinavaajia. Mutta siinäpä kaikki tähän asti mieleen tulleet asiat.

Viime viikonloppuna teimme päiväretken Bangkokin Ikeaan. Tulevaan uuteen kotiin tarvitaan aika lailla kalusteita poisheitettyjen ja -annettujen tilalle. Kävimme siis koeistumassa ja -makaamassa mööpeleitä, jotka osoittautuivat täsmälleen identtisiksi kuin muissakin maailman -tai ainakin Suomen -Ikeoissa. Toki houkuttimena oli myös de äkta svenska köttbullarna, eikä reissu ollut senkään puolesta turha!

Leirikoulusta innostuneina isommat koululaiset lähtivät testaamaan yhden Pattayan paintball-paikoista. Tämä sijaitsee Thepprasit-kadulla GoKart-radan yhteydessä, ja näytti siellä olevan muutakin aktiviteettia, mm. tarkkuusammunta ja benji-hyppyä. Hinta oli täkäläisittän melko tyyris, 1000 bahtia (n. 23€), mutta tällä saikin siten pelata pitkään: peräti 7 peliä ja reilut 200 ammusta yhteensä. Ei siis voinut räiskiä mielin määrin, vaan oli panostettava taktiikkaan. Peli kesti taukoineen yhteensä lähes kaksi tuntia. Suojavarusteet olivat erittäin hyvät. Tälläkin kertaa tyttöjen joukkue oli voittoisampi!

Pääsimme viimeinkin naapurin japanilais-venäläisen pariskunnan kanssa jo monta kertaa siirtyneelle illalliselle lähistön ranskalaisravintolaan. Tämä melko lailla piilossa sijaitseva paikka oli muistaakseni nimeltään ”Au bon coin” ja sijaitsee samalla Soi 5:n poikittaisella pikkusoilla kuin RomanAsia -ravintolakin, mutta Soi 5:ltä tultaessa vasemmalla heti hotellin jälkeen, ja ennen RomanAsiaa. Pieni haalistunut sininen kyltti merkkaa hiekkaista ajotietä, jonka päästä löytyy ihana puutarha ja yksi tunnelmallisimmista ravintoloista joissa olen käynyt. Täällä söimme myös tähän saakka parhaat etanat, ja kaikki muukin oli erinomaista. Hinnatkin ihan kohtuulliset, ei edes Suomen Rosson tasoa. Kannattaa ehdottomasti poiketa, mutta pöytävaraus tarvitaan. Paikka on auki to-su.

Talon ja auton vuokrasopimus siis päättyy 30.5. ja viisumitkin umpeutuvat 1.6. Lento Suomeen on 18.6. Jonnekin siis vielä lennähdämme, mutta minne? Se pitäisi varmaan piakkoin päättää. Ennen lähtöä käymme myös tapaamassa kahta Hua Hiniin Suomesta lomalle saapuvaa ystäväperhettämme. Loman loppu siis häämöttää -ja uudet jännät kuviot koti-Suomessa! Mutta taidammekin pikku hiljaa alkaa olla valmiita palaamaan kotiin.

Kauan odotetulle luokkaretkelle lähdettiin viimein tiistaiaamuna kahdeksalta. Kohteeksi oltiin valittu Burman rajalla sijaitseva tuttu orpokoti lähiseutuineen, samalla vietiin lapsille kuukausittainen ruoka-avustuskuorma ja muita lahjoitustarvikkeita.

Osa kuvista on lainattu koulun FB-sivuilta (mm. F. Virtanen ja T. Mäkelä), kiitos!

Jouluinen Facebook-keräykseni ystävien kesken tuotti lopulta niin paljon rahaa, että suurin osa vielä tämänkin reissun ruokatarvikkeista maksettiin näillä lahjoitusrahoilla! En voi kylliksi kiittää teitä kaikkia ystäviäni, jotka otitte osaa tempaukseen. Orpokodin lapset ovat käytännössä syöneet teidän rahoillanne ostettua riisiä, nuudelia, makrillia, öljyä, soijamaitoa ynnä muuta ruokaa viime joulusta saakka! Puhumattakaan kaikesta muusta mitä olen saanut orpokodille lahjoitusvaroilla hankittua. (Näistä aikaisemmista reissuista kertomuksia postauksissa: ”Pieniä ihmeitä”, ”Hyvää tekemässä” ja ”Kevyin sydämin painavassa vedessä”)

Leirikouluun lähdettiin bussilla, johon pakkautui yhteensä 36 matkalaista. Mukana olivat lähes kaikki oppilaat, lähes kaikkien vanhemmat ja osalla oli pikkusisaruksiakin mukana. Matka sujui rattoisasti, ja puolessa matkassa tankattiin McDonaldsissa. Perillä resortilla olimme lopulta kolmen aikaan.

Makuusijat oli varattu sopimuksen mukaan 36:lle. Mutta. Majoitus olikin suunniteltu niin, että 7-16 henkeä olisi majoittunut samassa huoneessa, eli lattian täydeltä, kuten täällä on tapana. Resortissa oli vain 4 erillistä majoitustilaa, niinpä me vaativat farangit lähdime resortin omistajan kanssa etsimään lisätilaa lähiresorteista. Ensimmäisessä ei tärpännyt, mutta reilun kilometrin päässä oli todella viihtyisä joenrantaresortti, jossa oli 6 vapaata bungalowia, joten kaikille löytyi mukava majoitus. Isot lapset pääsivät toiveittensa mukaisesti yhteismajoitukseen isoon taloon.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen oli vuorossa melontaa ja koskenlaskua. Alkava sadekausi takasi sen, että joessa oli kohtuullisesti vettä, mutta kosket eivät kuitenkaan virranneet vielä liian vuolaina. Reilun tunnin retki oli aivan upea, luonto oli kaunis ja vehreä ja kosket toivat matkaan sopivasti jännitystä. Kaatumisiltakaan ei vältytty -mutta pulahdus vilpoisaan veteen taisi olla ihan tervetullut! Lopuksi uitiin joka tapauksessa koko porukka!

Seuraavaksi suuntasimme orpokodille, jonne oli resorteilta vain 20 minuutin matka. Samalla hetkellä kun bussi pysähtyi orpokodin eteen alkoi kunnon rankkasade ja ukkonenkin kumahteli. Onneksi pääsimme orpokodin vieressä sijaitsevaan kirkon vierasmajaan suojaan, ja vietimme täällä pienen tervetulias- ja musiikkituokion. Tämän jälkeen taivas oli jälleen kirkas!

Meidän oli tarkoitus viettää päivä orpokodilla ja palata vasta illalla resortille, mutta saimmekin idean kutsua koko orpokodin väen vieraaksemme. Niinpä palasimme resorttiin jo iltapäivällä koko porukka! Pelit ja leikit jatkuivat vielä auringonlaskun jälkeenkin. Lapsilla oli todella hauskaa yhdessä! Lahjaksi tuodut lautapelit, frisbeet, hyppynarut, hulavanteet, kuminauhat ynnä muut pääsivät kovaan käyttöön, ja niistä on orpokodissa varmasti jatkossakin iloa. Pieni ajoittainen tihkusade vilvoitti mukavasti.

Päivä oli tapahtumarikas ja tunteikas. Olihan tämä todennäköisesti viimeinen kerta kun näen nämä lapset, ainakin tällä erää, koska palaamme Suomeen pian. Uni maittoi meille kaikille, isojen huoneessakin nukuttiin jo yhdeltätoista!  Se tulikin tarpeeseen, sillä leirikoulun viimeiseksi päiväksi oli varattu runsaasti ohjelmaa.

Resortti järjesti kaikki aktiviteetit osana omaa liiketoimintaansa. Aamupalan jälkeen aloitettiin värikuulasodalla, sitten ajeltiin mönkkäreillä, ja käytiinpä vielä uudestaan melomassakin. Isoimmat olivat jättäneet melonnan ekalla kerralla väliin, mutta emme voineet antaa heidän jäädä tätä kokemusta vaille. Samalla tulivat viikon liikuntatunnit pidettyä!

Sitten olikin aika syödä lounas, kerätä kimpsut ja kampsut ja suunnata kotimatkalle. Bussissa pidettiin tietokilpailu ja lapset keksivät koko ajan jotain puuhaa, eli aika ei ehtinyt kuuden tunnin aikana käydä pitkäksi. Toki nytkin tehtiin pakollinen burgeripysähdys.

Leirikoulu onnistui mielestäni yli odotusten! Tässä maassa ei asioita voi suunnitella niin tarkasti etukäteen, mutta kaikki sujui hyvin ja se on tietysti kaikkien mukana olleiden ansiota. Kaikilla oli hyvä henki eikä kukaan valittanut mistään, näin hyvä tuuli säilyi jokaisella. Toki meillä oli myös hyvää tuuria mukana: kaikki pysyivät terveenä ja huolimatta melko vauhdikkaista aktiviteeteista isommilta vammoilta säästyttiin. Pahimman vamman sai varmaan resortin työntekijä joka oli auttamasssa koskenlaskussa, kun joku iski häntä vahingossa melalla päähän!

Varmasti yksi tärkein anti meille elintasoihmisille ja varsinkin lapsille oli nähdä konkreettisesti, miten vaatimattomasti ja eri tavalla muut voivat elää, ja olla silti aivan samanlaisia kuin mekin: samat asiat tekevät onnelliseksi, ei se lopulta ole materiasta kiinni.

Kiitos Tiiti ja Tommi sekä Pattayan Suomalainen koulu! Tälläinen täytyy ottaa jokavuotiseksi tavaksi!

Avustuskäynnit orpokodilla jatkuvat. Sinne on tulossa lisää lapsia koko ajan ja varmasti on jatkossa tarvetta avustustoiminnan laajentamiselle, kunhan tämä koti saadaan pyörimään ja uusi talo heille rakennettua. Koulunsa lopettaneet nuoret haaveilevat opiskelusta, ja tämä on heille mahdollista, jos pystytään löytämään jokaiselle oma sponsori. Opiskelu majoituksineen maksaa ainoastaan n. 8000 bahtia eli 200 euroa/vuosi. Meidän perhe alkaa ainakin sponsoroida yhtä opiskelijaa. On varmasti upeaa seurata tämän nuoren taivalta orpokodin köyhyydestä itsenäiseen elämään! Toki myös muut lapset pysyvät ajatuksissamme ja sydämissämme, ja toivon että voimme jatkossakin tehdä jotain heidän hyväkseen.

Viisumien jatkoajan umpeutuessa pääsimme jälleen matkaan. Alunperin oli tarkoitus ajaa naapurimaahan Kamputseaan, mutta maitse matkustettaessa oleskelupupa heltiää rajalla vain kahdeksi viikoksi. Niinpä päätimme käydä lentoreissulla, josta saa kuukauden oleskeluluvan. Halvimmat liput olisivat olleet Singaporeen, mutta siellähän olemme jo kertaalleen käyneet (ks. ”Siististi Singaporessa”). Seuraavaksi paras (=halvin) vaihtoehto oli Malesia ja Kuala Lumpur. Lokakuussa kävimme Jamon kanssa kahdestaan Malesiassa Langkawilla, Kuala Lumpurissa vaihdoimme ainoastaan konetta.

Nyt täytyy myöntää, että on iskenyt jonkinlainen reissuväsymys, niin paljon on matkusteltu. Ensimmäisen kerran on jopa hiukan ikävä koti-Suomeen. Päätimme tehdä lyhyen viikonloppupyrähdyksen, mutta koskapa sunnuntai on niin kallis matkapäivä, ostimme menolennot torstai-illalle ja paluun jo lauantaille.

Edellinen viikko sujui tavanomaisissa touhuissa koulutyön ja harrastusten parissa. Koulussa vietettiin vappujuhlaa vapunpäivänä, joka oli koulupäivä, koska täällä vappua ei tunneta. Pääsin testaamaan matkavakuutustakin, kun sitkeä päänsärky ei ottanut hellittääkseen ja kuntosalireissu päättyi pyörtymiseen ja huimaukseen. Pattaya Bangkok Hospitalissa lääkärintutkimus kesti n. minuutin, mutta konetutkimuksia otettiin senkin edestä ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Virustaudin jälkimaininkeja ja liikaa huhkimista helteessä kenties…?

Onneksi lähdimme torstaina ajoissa liikkeelle, jo klo 17 aikaan, koska Pattayan keskustassa oli valtaista ruuhkat, ja kaupungista ulos pääseminen vei reilun tunnin! Tietysti oli juuri se hetki kun ihmiset lähtevät töistä kotejaan kohti, mutta silti ruuhka oli aivan poikkeuksellinen. Normaalisti Suvarnabhumin lentokentälle ajaa meiltä reilussa tunnissa, nyt matka vei 2h 20 min. Ehdimme erinomaisesti klo 20.50 lähtevään koneeseen, ja kahden tunnin lentomatka sujahti nopeasti.

Kuala Lumpurin lentokentällä taksia etsiessämme saimme monenlaista tarjousta. Varsinaiset lentokenttätaksit ovat törkeän ylihinnoiteltuja! Paras diili on mittaritaksilla tai sopimalla hinta suoraan ns. vapaan yrittäjän kanssa. Me maksoimme 68 km yöllisestä matkasta minivanilla reilu 30 euroa.

Hotellimme Zon oli sijainniltaan loistava, vain 300 m Petronas Twin Towerilta. Uutena hotellin on varmasti ollut hieno, mutta nyt jo aika kulahtanut, ja huoneissa oli todella tunkkaista ja kosteaa. Kirjauduimme sisään puoli kahdelta aamuyöllä, joten siinä vaiheessa ei ollut energiaa alkaa pyytää freesimpiä huoneita. Kahden makuuhuoneen 140 m2:n sviitin hinta ei toki ollut paha, n. 70€/yö. Ja nyt olimme tulleet hoteliin vain nukkumaan!

Kuala Lumpur on Malesian suurin kaupunki ja liittovaltion pääkaupunki. Kaupungin väkiluku on virallisesti lähes 1,9 miljoonaa ja esikaupunkeineen noin 7,2 miljoonaa. Suurin osa asukkaista on malaijeja ja kiinalaisia, mutta kaupungissa asuu myös runsaasti intialaisia.

Kuala Lumpurin ydinkeskustassa on meneillään melkoisia rakennustyömaita. Toinen toistaan korkeammat pilvenpiirtäjät kurkottelivat korkeuksiin vieri vieressä. Kaikenkaikkiaan mukavan näköinen suurkaupunki, ja hinnat hyvin edulliset, ainakin Mäkkäri-indeksillä: aterian sai n. eurolla! Parhaaksi anniksi osoittautui Suria-kauppakeskuksen yläkerroksissa sijaitseva tiedekeskus, jossa vietimme 4 tuntia ilman että kenenkään mielenkiinto ehti herpaantua. Sisäänpääsy oli halpa, 5 hengen perhe yht. 70 ringittiä eli n. 15€.

Lauantaina kävimme vielä uudelleen kyselemässä lippuja Twin Toweriin, mutta ei tärpännyt. Olisi pitänyt olla jonottamassa jo klo 8.00 lippukassan avautuessa, ja sehän ei lomalla käy! Kuala Lumpurin ihailu ilmasta käsin jäi siis paluumatkaan ja maisemiin lentokoneen ikkunasta. Jamo oli Kuala Lumpurissa viimeksi päivälleen 15 vuotta sitten, ja tuolloinkin tornit jäivät käymättä. Jos ja kun vielä olemme joskus Kuala Lumpurissa, varaamme liput netistä hyvissä ajoin! Onneksi kaupungissa tekemistä riittää -eivätkä lapset olleet torniin menosta kovin innoissaan alunperinkään.

Paluukyyti lentokentälle löytyi helposti ostarin pihasta. Mittaritaksilla päiväsaikaan hintaa tuli 136 ringittiä eli 27€. Lento Bangkokiin ja ajomatka takaisin Pattayalle sujuivat kommelluksitta, ja seuraavana aamuna tehtiin ulkona jyrisevästä ukkosesta huolimatta nukkumisennätys: puoli yhteentoista!

Sunnuntaille oli koulun kautta järjestetty mahdollisuus kokeilla tenniksenpeluuta Royal Cliff -hotellilla ihka oikean tennisammattilaisen Ville Liukon johdolla. Sadetta ei onneksi saatu vaikka jylinä oli nytkin melkoinen. Lapset jaksoivat palloilla lähes kaksi tuntia iltapäivän paahtavasta helteestä huolimatta.

Huomenna pakataan taas laukut, koskapa tiistaiaamuna starttaamme lähes koko koulun voimin yhdistetylle avustusreissulle ja luokkaretkelle kohti Nam Nakin kylää ja orpokotia!