Lomareissun varsinaiseen määränpäähän eli Chiang Maihin saavuimme lopulta viime tiistaina. Olimme varanneet kahden makuuhuoneen sviitin Furama Chiang Mai -hotellista. Hotellin kuten koko kaupungin hintataso on selvästi matalampi kuin etelämmässä. Tämä hieno 140 m2:n sviittimmekin maksoi vain n. 100€/yö. Myös taksin ja tuktukin hinta oli halpa, kyydin hinta alkaen 2€/suunta.

Keskiviikkona lekottelimme hotellin kattouima-altaalla aamun, mutta sitten piti siirtyä kuumuuden takia sisätiloihin. Olimme kaupunkiin tullessamme bonganneet ison ostoskeskuksen ja -mikä parasta- Hennes&Mauritzin! Sinne siis! Mainittakoon, että Pattayalla ei ole kyseistä putikkia, eli johan osalle meistä oli ehtinyt tulla vieroitusoireita. Emme halunneet lähteä omalla autolla seikkailemaan vieraaseen kaupunkiin, ja niinpä tilasimme paikallisen lavataksin.

Ajelimme tuktukilla keskustaan katsomaan erästä Chiang Main kuuluisimmista temppeleistä eli Wat Phra Singhiä. Pienen matkan jaksoimme kävellä keskustassa, ja kurkkasimme pariin muuhunkin temppeliin. Kuumuus oli kuitenkin niin musertava, ettei kävelemisessä ollut pidemmän päälle mitään järkeä. Chiang Main keskusta vaikutti aika lailla samanlaiselta kuin monen muunkin ison thaimaalaiskaupungin keskustat. Paikallisessa 7-Elevenissä oli ihanan kylmää, ja hetken aikaa vilvoiteltuamme ja iltapalatarpeet hankittuamme suuntasimmekin tuktukilla takaisin hotellille.

Jouduimme viettämään kaupassa hetken aikaa myös sen vuoksi, että kello oli maksamaan mennessämme 16.52, ja meille meinasi tulla alkoholiongelma! Alkoholin myynti on Thaimaassa sallittu vain klo 9-14 ja 17-24 välisinä aikoina. Seisoskelimme siis kassan liepeillä muutaman minuutin, ennenkuin kassaneiti suostui ottamaan rahat kahdesta Chang-tölkistämme.

Seuraavana aamuna suuntana oli Chiang Mai Zoo and Aquarium. Tämä Thaimaan suurin eläintarha sijaitsee Doi Suthep -vuoren juurella. Vuori on suosittu retkeily- ja pyhiinvaelluskohde, ja siellä sijaitsee myös Chiang Main kuuluisin temppeli Wat Phrathat. Eläintarhaa lähemmäksi me emme Doi Suthep -vuorta tällä reissullamme kuitenkaan päässeet.

Eläintarhassa joillakin eläimillä oli selkeästi liian vähän elintilaa ja virikkeitä, minkä huomasi eläinten olemuksesta ja käytöksestä.  Leijonat ja leopardit kävelivät pientä kehää ja heijailivat itseään edestakaisin. Paikoin häkit, varsinkin lintujen ja matelijoitten, olivat hyvin hoitamattoman näköisiä. Osa häkeistä oli tyhjänä ja tunnelma paikoin hyvinkin ränsistynyt. Tätä eläintarhaa ei voi verratakaan esim. Singapore Zoohon, joka onkin varmaan yksi maailman hienoimmista eläintarhoista (ks. ”Siististi Singaporessa”). Pitäisin huomattavasti kivempana eläintarhana myös Pattayan pohjoispuolella sijaitsevaa Khao Kheow Open Zoota (ks. ”Itku pitkästä ilosta”), jossa eläimillä on hyvin tilaa olla ja elää. Toki Chiang Mainkin eläintarhan eläimistä suurin osa vaikutti tyytyväisiltä.

Täytyy sanoa, ettei Chiang Mai aivan täyttänyt odotuksia. Tosin emme vierailleet Doi Suthep -vuorella, joka olisi varmasti ollut maisemienkin vuoksi hieno, onhan se lähes 1700 m korkea. Doi Inthanonin kansallispuisto oli meillä myös alunperin reittisuunnitelmissa, mutta se oli sen verran syrjässä, että päätimme lähteä aamupäivällä ajamaan suoraan Sukhothaita kohti.

Tähän saakka matkanvarren maisemat olivat olleet reissun parasta antia. Ajoimme etelää kohti hiukan eri reittiä, eivätkä maisemat tälläkään reitillä pettäneet, joskaan aivan yhtä pienelle vuoristotielle emme tällä kertaa joutuneet -tai päässeet.

Välietappimme oli Sukhothai, jossa on säilynyt ikivanhan kaupungin rauniot. Sukhothain kukoistus ajoittui 1200-1300 -luvulle, ja tätä aikakautta kutsutaan Thaimaan sivilisaation kulta-ajaksi. Sukhothaita pidetään Siamin ensimmäisenä pääkaupunkina, vaikka tämä ei aivan pidä paikkaansa: Chiang Saenin kuningaskunta oli olemassa jo 500 vuotta aiemmin. Sukhothai oli kuitenkin paljon suurempi ja vaikuttavampi dynastia, ja se selittänee yleisen väärinkäsityksen. Sukhothain vanhakaupunki eli Sukhothai Historical Park on yksi Thaimaan suosituimmista turistikohteista ja yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista.

 

Paluumatkalle kohti Pattayaa maltoimme lähteä sunnuntaina vasta puoliltapäivin. Hotellin uima-allas jotenkin houkutteli enemmän kuin autossa istuminen… Matka sujui mukavasti, muutama kolari hidasti liikennettä ja jouduimme valitettavasti todistamaan yhtä kolarin kuolonuhriakin… Songkranin aikana liikennetilastot ovat hyvin karua luettavaa. Sinänsä mielenkiintoista, että Pohjois-Thaimaassa Songkranin juhlinta keskittyy virallisiin päiviin eli 13.-15.4. Pattayalla juhlat kuulemma jatkuivat viime sunnuntai-iltaan saakka!

Oli jälleen mukava palata kotiin. Pari viikkoa saammekin olla aloillamme, ennenkuin umpeutuvat viisumimme ajavat meidät jälleen matkaan, todennäköisesti kohti Kamputseaa.

Tämä oli muuten 50. blogikirjoitukseni! Vielä monta uutta tulossa ennen seikkailumme päättymistä juhannuksena!