Perjantaina lähdettiin järjestyksessä seitsemännelle avustuskäynnille Burman rajalla sijaitsevan orpokotiin. Itselleni reissu oli jo kolmas. Aikaisemmista reissuista löytyy tarinaa tästä blogista joulukuussa (Joulumieli jokaiselle & Pieniä ihmeitä) ja helmikuun alussa (Hyvää tekemässä).
Tämänkertainen avustusreissu olikin kaksipäiväinen. Perjantaiaamuna kävimme tuttuun tapaan ostamassa ruoka-avustustarpeet Makro-tukusta, eli riisiä, Mama-nuudelia, kala- ja vihannessäilykkeitä, maustekastikkeita, öljyä, hammastahnaa ja paljon muuta. Nyt lähdimme liikkeelle jo perjantai-iltapäivänä. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska Bangkokin ohitustiellä oli molempiin suuntiin valtaisat ruuhkat. Thaimaalaisilla oli pitkä viikonloppu, koska maanantaina vietettiin nykyisin vallassaolevan dynastian valtaannousun vuosipäivää, ja monet olivat sen vuoksi liikkeellä. Varsinkin paluumatkalla liikennettä ruuhkauttivat Bangkokiin matkaavat mielenosoittajat.
Matka sujui muutoin mukavasti, ja olimme perillä Suan Phungin kylässä iltayhdeksältä. Kahdeksan hengen seurueemme majoittui yhteen lukuisista paikallisista resorteista, jossa ei vaikuttanut olevan ketään muita. Onneksi keittiö oli kuitenkin auki ja saimme nauttia maukkaita thairuokia illalliseksi.
Koko porukka (minua lukuunottamatta) illallisen ääressä
Mökkejä
Resortin takana virtaava joki
Tällä kertaa riitti yksi auto, sen verran vähän ihmisiä mukana
Resortin ympäristöä. Seudulla oli juuri satanut kaksi päivää oikein kunnolla, ja sen huomasi luonnon vehreytymisestä
Suan Phungista on vielä n. 30 km ajomatka Nam Nakin kylään (suomeksi Painava Vesi), jossa orpokoti sijaitsee. Aivan Nam Nakin lähellä olimme jo aikaisemmilla reissuilla huomanneet rakennukset, joissa on kyltin mukaan trooppisten tautien tutkimuskeskus. Nyt pysähdyimme kurkkaamaan millainen keskus on kyseessä.
Rajanagarindra Tropical Disease International Centre (RTIC) on Mahidol Universityn alainen koulutus- ja tutkimuskeskus, joka palvelee myös paikallisia asukkaita hoitamalla mm. heidän trooppisia infektiosairauksiaan. Nyt kuivalla kaudella henkilökunta kertoi, että malariatapauksia on keskimäärin vain kaksi päivässä, sadekauden lopulla loppuvuodesta huomattavasti enemmän. Suan Phung, kuten Thaimaan raja-alueet yleensäkin, on korkean riskin malaria-aluetta, toisin kuin sisämaa. Lisäksi täällä työllistää mm. dengue-kuume, filiariaasi (hyttysten kautta leviävä, imusolmukkeita tulehduttava matotauti), suolistoloiset ja aliravitsemus.
Erilaisia käärmeitä Thaimaassa riittää, kymmeniä myrkyllisiäkin lajeja löytyy. Pureman varalta seerumeja on oltava useammanlaisia
Jättiläissirkka oli löytänyt tästä pysyvän lepopaikan
Muutama esimerkki ihmisistä löydetyistä suolistoloisista
RTIC:llä oli myös suuri ilmakuva josta näki, miten valtava sademetsä ja suuret vuoret seutua ympäröivät. Kuvassa vain pieni osa, mm. määränpäämme Nam Nak
Orpokodilla oli nyt paikalla vain n. puolet lapsista, koska thaimaassa on nyt koulujen kesäloma huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin saakka. Isoimmat lapset olivat päivisin töissä, ja jotkut pienemmistä, joilla on toinen tai molemmat vanhemmat olemassa jossain ympäröivissä rajaseudun metsiköissä, olivat tapaamassa näitä vanhempiaan tai muita sukulaisiaan. Iloinen joukko oli meitä kuitenkin vastassa, ja saimme kuulla aiempaan tapaan kauniita kiitoslauluja ja kuulla muutenkin kuulumisia. Lapset ovat oppineet oikein hyvin thain kielen, joten kommunikointi oli helppoa, nyt kun lapset ovat suurimmaksi osaksi voittaneet ujoutensakin meitä kohtaan. Oma thainkielentaitoni rajoittuu muutamaan kymmeneen sanaan, mutta onneksi tulkkausapua löytyi.
Lastin purku alkamassa
Olin teettänyt aiemmilla käynneillä otetuista digikuvista n. 160 paperikuvaa, ja nämä suorastaan revittiin käsistäni!
Vein perille Hietakummun ala-asteen kuudennen luokan tervehdyksen, jonka Maria-opettaja oli lähettänyt. Luokassa oli tutustuttu näiden lasten elämään mm. blogini välityksellä
Tikkaritkaan eivät jääneet purkkiin vanhenemaan
Lapsista huokuva ilo ja tyytyväisyys tuntui kerrassaan mahtavalta, verrattuna alkuaikojen ujouteen ja jopa apatiaan
Otin nytkin satoja kuvia lapsista ja lupasin taas ensi kerralla toimittaa paperikopioita
Perheen oma talo sisäpuolelta, takana oikealla tyttöjen makuutila
Edellisellä kerralla ostamani arkkupakastin löytyi keittiöstä -taustalla näkyy tuoretta lautaa arkun takana, seinähän jouduttiin purkamaan että arkku saatiin mahtumaan sisään
Keittiön varustusta
Löytyi oma kuva!
Orpokodin pihassa kasvaa mielettömän suuria ja ilmeisen runsassatoisia mangopuita
Itse tehty peli. Ensi avustuskäynnillä kuormassa taitaa olla mukana muutama shakki- ja muukin peli
Avustuskuorma purettuna väliaikaiseen säilytyskatokseen
Paluumatkalla. Aiemmin sateista sortunut tiekin oli saatu korjattua
Tienvarren ananaskauppiaitten tarjouksia ei voinut vastustaa!
Jälleen kerran mummo ja pappa matkalla! Tämä pariskunta on tullut samassa paikassa vastaan jo viidellä reissulla
Edelliskerralla reissussa olleet olivat pysähtyneet haastattamaan pariskuntaa, he eivät olleet matkalla minnekään. ”Eteenpäin” olivat vain viittoilleet. Kärryt olivat täynnä tien varresta löytynyttä tavaraa (kuva Pairin H.)
Lounaalla Lännenravintolassa. Täällä ollessamme satoi kaatamalla!
Kahden pikku pick-upin lavalle oli lastattu käsittämätön määrä tynnyreitä
Pattayan väriätunnustavat liikkeellä
Bangkokin ohittava kansitie täysin tukossa -onneksi toiseen suuntaan
Suurkaupungin utuinen siluetti. Osan udusta aiheuttivat laitakaupungin kytevät kaatopaikat
Melkein kotona. Pattayan kohdalla Sukhumvit Roadkin aivan tukossa lauantai-iltana
Joulukuussa Facebookin kautta keräämistäni lahjoitusvaroista on vieläkin jäljellä hiukan. Kiitos vielä kerran kaikille ystäville, jotka autoitte! Avullanne on saatu aivan valtavasti hyvää aikaan! Seuraava reissu orpokodille tapahtuu kuukauden kuluttua, kun Pattayan Suomalaisen koulun oppilaat (ja suuri osa vanhemmistakin) lähtevät sinne leirikouluun kahdeksi yöksi. Siitä tulee taatusti unohtumaton kokemus molemmin puolin!
Pattayallakin oli saatu kokea kunnon ukkoskuuro, mutta sunnuntaina taivas valkeni kirkkaana. Vietimme aamupäivän taiteilijatouhuissa, ja iltapäivällä päätimme lähteä katsastamaan läheisen Cosy Beachin, jossa emme olleet ennen käyneet, vaikka se sijaitsee ihan Pratamnakin kupeessa.
Barbien uudet vaatteet -muovailuvahasta!
Pikku taiteilijakaveri
Toinen lookki
Jaahas, täällä olisi tällainen ranta. Ei pöllömpi!
Ravustajat työssään
Myöhäinen lounas
Hiekkaleikkejä varjossa
Jälkiruoka-Sapparot
Tänään sitten ihmettelimme, kun meillä ei yhtäkkiä tullutkaan enää vettä hanoista. Aikaisemmasta viisastuneena tarkistimme heti, että vesimittari oli paikoillaan, eli ettei sitä oltu varastettu tai konviskoitu vesilaitoksen toimesta esim. maksamattoman vesilaskun takia. Siellä se oli paikoillaan. Ehdimme jo soittaa Timille, joka lupasi soittaa apua, mutta sitten menimme ulos ihmettelemään säiliöautoa, joka pumppasi vastapäiseen taloon vettä. Naapurin suomalaisisäntä tuli sitten siihen kertomaan, että koko korttelista oli ollut vedet poikki jo viikon, koska kaupunki ”säännöstelee” vedenjakelua kuivan kauden vuoksi. Ilmeisesti emme ole mitään veden suurkuluttajia, koska meille oli aivan mainiosti riittänyt pihan välivesisäiliössä oleva vesi viikon ajan! Useimmat olivat joutuneet tilaamaan pikku säiliöauton täydentämään vesivarojaan.
Vielä onnekkaampi sattuma oli, että noin tunnin kuluttua siitä kun vesi meiltä loppui, alkoi vesimittari pyöriä kun kaupunki taas avasi hanat!
Tällä viikolla edessä on viisumien pidennyshakemusten tekoa ja valmistautumista kansalliseen vesisotaan… Siitä lisää myöhemmin!
Matkalla.Me 