Lomareissun varsinaiseen määränpäähän eli Chiang Maihin saavuimme lopulta viime tiistaina. Olimme varanneet kahden makuuhuoneen sviitin Furama Chiang Mai -hotellista. Hotellin kuten koko kaupungin hintataso on selvästi matalampi kuin etelämmässä. Tämä hieno 140 m2:n sviittimmekin maksoi vain n. 100€/yö. Myös taksin ja tuktukin hinta oli halpa, kyydin hinta alkaen 2€/suunta.

Keskiviikkona lekottelimme hotellin kattouima-altaalla aamun, mutta sitten piti siirtyä kuumuuden takia sisätiloihin. Olimme kaupunkiin tullessamme bonganneet ison ostoskeskuksen ja -mikä parasta- Hennes&Mauritzin! Sinne siis! Mainittakoon, että Pattayalla ei ole kyseistä putikkia, eli johan osalle meistä oli ehtinyt tulla vieroitusoireita. Emme halunneet lähteä omalla autolla seikkailemaan vieraaseen kaupunkiin, ja niinpä tilasimme paikallisen lavataksin.

Ajelimme tuktukilla keskustaan katsomaan erästä Chiang Main kuuluisimmista temppeleistä eli Wat Phra Singhiä. Pienen matkan jaksoimme kävellä keskustassa, ja kurkkasimme pariin muuhunkin temppeliin. Kuumuus oli kuitenkin niin musertava, ettei kävelemisessä ollut pidemmän päälle mitään järkeä. Chiang Main keskusta vaikutti aika lailla samanlaiselta kuin monen muunkin ison thaimaalaiskaupungin keskustat. Paikallisessa 7-Elevenissä oli ihanan kylmää, ja hetken aikaa vilvoiteltuamme ja iltapalatarpeet hankittuamme suuntasimmekin tuktukilla takaisin hotellille.

Jouduimme viettämään kaupassa hetken aikaa myös sen vuoksi, että kello oli maksamaan mennessämme 16.52, ja meille meinasi tulla alkoholiongelma! Alkoholin myynti on Thaimaassa sallittu vain klo 9-14 ja 17-24 välisinä aikoina. Seisoskelimme siis kassan liepeillä muutaman minuutin, ennenkuin kassaneiti suostui ottamaan rahat kahdesta Chang-tölkistämme.

Seuraavana aamuna suuntana oli Chiang Mai Zoo and Aquarium. Tämä Thaimaan suurin eläintarha sijaitsee Doi Suthep -vuoren juurella. Vuori on suosittu retkeily- ja pyhiinvaelluskohde, ja siellä sijaitsee myös Chiang Main kuuluisin temppeli Wat Phrathat. Eläintarhaa lähemmäksi me emme Doi Suthep -vuorta tällä reissullamme kuitenkaan päässeet.

Eläintarhassa joillakin eläimillä oli selkeästi liian vähän elintilaa ja virikkeitä, minkä huomasi eläinten olemuksesta ja käytöksestä.  Leijonat ja leopardit kävelivät pientä kehää ja heijailivat itseään edestakaisin. Paikoin häkit, varsinkin lintujen ja matelijoitten, olivat hyvin hoitamattoman näköisiä. Osa häkeistä oli tyhjänä ja tunnelma paikoin hyvinkin ränsistynyt. Tätä eläintarhaa ei voi verratakaan esim. Singapore Zoohon, joka onkin varmaan yksi maailman hienoimmista eläintarhoista (ks. ”Siististi Singaporessa”). Pitäisin huomattavasti kivempana eläintarhana myös Pattayan pohjoispuolella sijaitsevaa Khao Kheow Open Zoota (ks. ”Itku pitkästä ilosta”), jossa eläimillä on hyvin tilaa olla ja elää. Toki Chiang Mainkin eläintarhan eläimistä suurin osa vaikutti tyytyväisiltä.

Täytyy sanoa, ettei Chiang Mai aivan täyttänyt odotuksia. Tosin emme vierailleet Doi Suthep -vuorella, joka olisi varmasti ollut maisemienkin vuoksi hieno, onhan se lähes 1700 m korkea. Doi Inthanonin kansallispuisto oli meillä myös alunperin reittisuunnitelmissa, mutta se oli sen verran syrjässä, että päätimme lähteä aamupäivällä ajamaan suoraan Sukhothaita kohti.

Tähän saakka matkanvarren maisemat olivat olleet reissun parasta antia. Ajoimme etelää kohti hiukan eri reittiä, eivätkä maisemat tälläkään reitillä pettäneet, joskaan aivan yhtä pienelle vuoristotielle emme tällä kertaa joutuneet -tai päässeet.

Välietappimme oli Sukhothai, jossa on säilynyt ikivanhan kaupungin rauniot. Sukhothain kukoistus ajoittui 1200-1300 -luvulle, ja tätä aikakautta kutsutaan Thaimaan sivilisaation kulta-ajaksi. Sukhothaita pidetään Siamin ensimmäisenä pääkaupunkina, vaikka tämä ei aivan pidä paikkaansa: Chiang Saenin kuningaskunta oli olemassa jo 500 vuotta aiemmin. Sukhothai oli kuitenkin paljon suurempi ja vaikuttavampi dynastia, ja se selittänee yleisen väärinkäsityksen. Sukhothain vanhakaupunki eli Sukhothai Historical Park on yksi Thaimaan suosituimmista turistikohteista ja yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista.

 

Paluumatkalle kohti Pattayaa maltoimme lähteä sunnuntaina vasta puoliltapäivin. Hotellin uima-allas jotenkin houkutteli enemmän kuin autossa istuminen… Matka sujui mukavasti, muutama kolari hidasti liikennettä ja jouduimme valitettavasti todistamaan yhtä kolarin kuolonuhriakin… Songkranin aikana liikennetilastot ovat hyvin karua luettavaa. Sinänsä mielenkiintoista, että Pohjois-Thaimaassa Songkranin juhlinta keskittyy virallisiin päiviin eli 13.-15.4. Pattayalla juhlat kuulemma jatkuivat viime sunnuntai-iltaan saakka!

Oli jälleen mukava palata kotiin. Pari viikkoa saammekin olla aloillamme, ennenkuin umpeutuvat viisumimme ajavat meidät jälleen matkaan, todennäköisesti kohti Kamputseaa.

Tämä oli muuten 50. blogikirjoitukseni! Vielä monta uutta tulossa ennen seikkailumme päättymistä juhannuksena!

 

Niin alkoi viikon Songkran-loma perjantaina 11.4. Koko maa keskittyi ainakin alkuviikon ajan vesisotaan. Wikipediaa lainatakseni: ”Songkran (thaiksi สงกรานต์) on vanhan ajanlaskun mukainen thaimaalainen uudenvuodenjuhla, jota vietetään edelleen 13–15. huhtikuuta vuoden kuumimpaan aikaan ennen sadekauden alkamista. Songkrania kutsutaan myös vesijuhlaksi, ja sen viettoon kuuluvat olennaisesti karnevaalimainen, riehakas käytös ja vesisota, jolloin ohikulkijat kastellaan vedellä. Sosiaaliset tabut ja luokkarajat lievenevät songkranin ajaksi. Songkran on virallinen kansallinen vapaapäivä Thaimaassa.”

Tähän on lisättävä vielä, että juhlintaan kuuluu valitettavasti myös runsas alkoholinkäyttö, kamalat liikenneruuhkat ja seurauksena tietysti sadat kuolonuhrit kaduilla ja liikenteessä.

Songkranilla on toki pienimuotoinen, uskonnollinen lähtökohtansakin, josta se on paisunut tällaiseksi hullunmyllyksi. 13.4. alkaa täkäläisittäin uusi vuosi, vaikka kalentereissa käännettiin täälläkin esiin nykyinen vuosiluku eli 2557 jo 1. tammikuuta.

Vedellä ihmiset uskovat pesevänsä pois huonon onnen, joten mitä enemmän kastut, sitä parempi vuosi on tiedossa. Kaikki ihmiset saa kuulemma kastella, pikkulasten kanssa pitää olla hiukan varovainen. Jos lompakko tai kamera kastuu, oma vika. Kukaan järkevä ihminen ei tietenkään pidä vedelle arkoja tavaroitaan esillä, ja joka kadunkulmassa myydään vesitiiviitä kasseja ja pusseja -sekä vesipyssyjä!

Emme uskaltaneet lähteä vielä viikonloppuna reissuun juuri valtavien ruuhkien takia. Koko Thaimaahan oli liikkeellä! Oli tietysti mukava nähdä hiukan, miten Pattaya vietti tätä juhlaa. Kuulemma juhlinta jatkui täällä kaupungissa tuolta 11. päivästä aina eiliseen eli 24.4. saakka!

Päätimme lähteä lomareissullemme hyvissä ajoin maanantaiaamuna. Ennen kahdeksaa kadut olivatkin lähes autiot, eikä koko päivänä ollut minkäänlaisia ruuhkia. Hyvin ajoitettu reissu siis! Määränpäämme oli aivan Pohjois-Thaimaassa sijaitseva vanha Chiang Mai, jonne on matkaa Pattyalta lähes 850 km. Ensimmäinen etappimme oli Takin kaupunki, joka sijaitsee vajaa 400 km luoteeseen Bangkokista, aivan lähellä läntistä Burman rajaa.

Seuraavana aamuna ajelimme kaupungin pohjoispuolelle Mae Pingin kansallispuistoon. Täällä Pohjois-Thaimaassa on valtavasti kansallispuistoja, ja muutenkin luonto ja maisemat todella kauniita vehreine metsineen, vuorineen ja järvineen sekä jokineen. Ja mikä parasta, kaupungit ja kylät ovat paljon siistimpiä kuin etelämmässä, varsinkin Pattayalla. Ainoa huono puoli on paahtava kuumuus, päivälämpötilat reilussa 40 asteessa ja yölläkin yli 30, eikä ole raikasta merituulta viilentämässä!

Virkistävän uinnin jälkeen ajelimme illaksi Chiang Maihin eli varsinaiseen määränpäähämme. Kyllä kannattaa poiketa pääteiltä pienemmille vuoristoreiteille, matkan varrelta löytyy kaikenlaista mukavaa!

Perjantaina lähdettiin järjestyksessä seitsemännelle avustuskäynnille Burman rajalla sijaitsevan orpokotiin. Itselleni reissu oli jo kolmas. Aikaisemmista reissuista löytyy tarinaa tästä blogista joulukuussa (Joulumieli jokaiselle & Pieniä ihmeitä) ja helmikuun alussa (Hyvää tekemässä).

Tämänkertainen avustusreissu olikin kaksipäiväinen. Perjantaiaamuna kävimme tuttuun tapaan ostamassa ruoka-avustustarpeet Makro-tukusta, eli riisiä, Mama-nuudelia, kala- ja vihannessäilykkeitä, maustekastikkeita, öljyä, hammastahnaa ja paljon muuta. Nyt lähdimme liikkeelle jo perjantai-iltapäivänä. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska Bangkokin ohitustiellä oli molempiin suuntiin valtaisat ruuhkat. Thaimaalaisilla oli pitkä viikonloppu, koska maanantaina vietettiin nykyisin vallassaolevan dynastian valtaannousun vuosipäivää, ja monet olivat sen vuoksi liikkeellä. Varsinkin paluumatkalla liikennettä ruuhkauttivat Bangkokiin matkaavat mielenosoittajat.

Matka sujui muutoin mukavasti, ja olimme perillä Suan Phungin kylässä iltayhdeksältä. Kahdeksan hengen seurueemme majoittui yhteen lukuisista paikallisista resorteista, jossa ei vaikuttanut olevan ketään muita. Onneksi keittiö oli kuitenkin auki ja saimme nauttia maukkaita thairuokia illalliseksi.

Suan Phungista on vielä n. 30 km ajomatka Nam Nakin kylään (suomeksi Painava Vesi), jossa orpokoti sijaitsee. Aivan Nam Nakin lähellä olimme jo aikaisemmilla reissuilla huomanneet rakennukset, joissa on kyltin mukaan trooppisten tautien tutkimuskeskus. Nyt pysähdyimme kurkkaamaan millainen keskus on kyseessä.

Rajanagarindra Tropical Disease International Centre (RTIC) on Mahidol Universityn alainen koulutus- ja tutkimuskeskus, joka palvelee myös paikallisia asukkaita hoitamalla mm. heidän trooppisia infektiosairauksiaan. Nyt kuivalla kaudella henkilökunta kertoi, että malariatapauksia on keskimäärin vain kaksi päivässä, sadekauden lopulla loppuvuodesta huomattavasti enemmän. Suan Phung, kuten Thaimaan raja-alueet yleensäkin, on korkean riskin malaria-aluetta, toisin kuin sisämaa. Lisäksi täällä työllistää mm. dengue-kuume, filiariaasi (hyttysten kautta leviävä, imusolmukkeita tulehduttava matotauti), suolistoloiset ja aliravitsemus.

Orpokodilla oli nyt paikalla vain n. puolet lapsista, koska thaimaassa on nyt koulujen kesäloma huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin saakka. Isoimmat lapset olivat päivisin töissä, ja jotkut pienemmistä, joilla on toinen tai molemmat vanhemmat olemassa jossain ympäröivissä rajaseudun metsiköissä, olivat tapaamassa näitä vanhempiaan tai muita sukulaisiaan. Iloinen joukko oli meitä kuitenkin vastassa, ja saimme kuulla aiempaan tapaan kauniita kiitoslauluja ja kuulla muutenkin kuulumisia. Lapset ovat oppineet oikein hyvin thain kielen, joten kommunikointi oli helppoa, nyt kun lapset ovat suurimmaksi osaksi voittaneet ujoutensakin meitä kohtaan. Oma thainkielentaitoni rajoittuu muutamaan kymmeneen sanaan, mutta onneksi tulkkausapua löytyi.

Joulukuussa Facebookin kautta keräämistäni lahjoitusvaroista on vieläkin jäljellä hiukan. Kiitos vielä kerran kaikille ystäville, jotka autoitte! Avullanne on saatu aivan valtavasti hyvää aikaan! Seuraava reissu orpokodille tapahtuu kuukauden kuluttua, kun Pattayan Suomalaisen koulun oppilaat (ja suuri osa vanhemmistakin) lähtevät sinne leirikouluun kahdeksi yöksi. Siitä tulee taatusti unohtumaton kokemus molemmin puolin!

Pattayallakin oli saatu kokea kunnon ukkoskuuro, mutta sunnuntaina taivas valkeni kirkkaana. Vietimme aamupäivän taiteilijatouhuissa, ja iltapäivällä päätimme lähteä katsastamaan läheisen Cosy Beachin, jossa emme olleet ennen käyneet, vaikka se sijaitsee ihan Pratamnakin kupeessa.

Tänään sitten ihmettelimme, kun meillä ei yhtäkkiä tullutkaan enää vettä hanoista. Aikaisemmasta viisastuneena tarkistimme heti, että vesimittari oli paikoillaan, eli ettei sitä oltu varastettu tai konviskoitu vesilaitoksen toimesta esim. maksamattoman vesilaskun takia. Siellä se oli paikoillaan. Ehdimme jo soittaa Timille, joka lupasi soittaa apua, mutta sitten menimme ulos ihmettelemään säiliöautoa, joka pumppasi vastapäiseen taloon vettä. Naapurin suomalaisisäntä tuli sitten siihen kertomaan, että koko korttelista oli ollut vedet poikki jo viikon, koska kaupunki ”säännöstelee” vedenjakelua kuivan kauden vuoksi. Ilmeisesti emme ole mitään veden suurkuluttajia, koska meille oli aivan mainiosti riittänyt pihan välivesisäiliössä oleva vesi viikon ajan! Useimmat olivat joutuneet tilaamaan pikku säiliöauton täydentämään vesivarojaan.

Vielä onnekkaampi sattuma oli, että noin tunnin kuluttua siitä kun vesi meiltä loppui, alkoi vesimittari pyöriä kun kaupunki taas avasi hanat!

Tällä viikolla edessä on viisumien pidennyshakemusten tekoa ja valmistautumista kansalliseen vesisotaan… Siitä lisää myöhemmin!

 

 

Tällä ja viime viikolla on sairastettu pientä kesäflunssaa, ja Piekku joutui olemaan pari päivää poissa eskaristakin räkätaudin ja silmätulehduksen vuoksi. Koulun lisäksi on käyty mm. ratsastustunnilla, mutta muutoin ulkonaolo on jäänyt vähiin pakahduttavan kuumuuden vuoksi. Nythän on vuoden kuumin aika, ja mm. thaimaalaisilla koululaisilla on nyt kesäloma toukokuun puoliväliin saakka.

Viime viikonloppuna palasimme Koh Sametille tapaamaan Mikkoa ja Viiviä. Samalla pääsimme pakenemaan kaupungin läkähdyttävää kuumuutta. Varjolämpötilat pihallamme ovat olleet jopa 34 astetta, kuinkahan paljon lie auringossa… Uima-altaastakaan ei ole juuri hyötyä, kun vesi on niin lämmintä.

Kävimme Koh Sametilla viimeksi marras-joulukuun vaihteessa, tästä reissusta kerron ”Samettisella saarella” -postauksessa.

Kyyti lavataksilla satamasta hotellille oli yhtä kivikkoinen, kuoppainen ja pölyinen kuin ennenkin, mutta lopussa kiitos seisoi. Matkalaukkuja ei tarvinnut raahata kuin parisataa metriä rakennusten välissä olevaa hiekkapolkua, ja sitten silmiemme eteen levittäytyikin jo ihana sininen meri! Samed Cabana Resortissa olimme varanneet kaksi rantahuonetta, joista olikin esteetön ranta- ja merinäköala.

Reissun jälkeen sairastelu vielä jatkui, mutta onneksi mitään parin päivän vatsavaivaa tai flunssaa kummempaa ei ole kohdattu. Kuumuuden vuoksi on keksittävä sisäleikkejä, ja onneksi Central Festival -ostoskeskuksessa on mm. leikkipaikat joihin ei kertakäynnillä kyllästy; siellä on vierailtu tälläkin viikolla kahteen otteeseen.

 

Huomenna lähden jälleen kohti Burman rajalla sijaitsevaa orpokotia tutun suomalaisporukan kanssa. Jouluna keräämistäni avustusvaroista on vieläkin vajaa neljännes käyttämättä, ja huomenna täytämme taas ennen lähtöä tukussa pikkubussin riisillä, Mama-nuudelilla, makrillisäilykkeillä, öljyllä ja monilla muilla elintarvikkeilla. Lisäksi lahjaksi saatua avustustavaraa on taas kertynyt koululle mukavasti.

Teetin myös lupaukseni mukaisesti paperikuvia aiemmin orpokodilla ottamistani digikuvista. Toivottavasti tettämissäni n. 160 kuvassa näkyisi jokainen lapsi edes kerran, useimmathan eivät ole koskaan nähneet itsestään valokuvaa!

Suomalaisen koulun luokkaretkeä orpokodille suunnitellaan myös täyttä päätä, ja retken on tarkoitus toteutua kuukauden kuluttua!

Loppukevennyksenä kerrottakoon vielä, että löysimme ensimmäisen kerran thaimaalaista punaviiniä, ja ostamassamme pullossa oli tietysti tavallinen korkki. Eikä meillä ole korkinavaajaa. Neuvokas mieheni muisti nähneensä FB:ssa keinon, jolla viinipullon saa auki ilman korkinavaajaa. Ja sehän toimi! Punaviinikin oli oikein hyvää!