Helmikuun alusta maaliskuun puoliväliin onkin yhtä juhlaa, kun seitsemällä hengellä perhepiirissämme on syntymäpäivät, ja lisäksi juhlitaan ystävänpäivää. Juhlaputken alkupäähän sijoittuu myös hääpäivämme, jota pääsimme juhlistamaan kahdestaan läheisen Le Saigon -ravintolan upealle kattoterassille. Keli oli taas kerran mainio, ja mikä parasta, ravintolassa ei ollut koko aikana ketään muita!

Kävimme Mammun ja Paulin kanssa ihailemassa Pattayan kenties kauneinta rakennusta eli Sanctuary of Truthia. Vierailimme täällä edellisen kerran lokakuussa. Tuolloin kirjoittamassani ”Totuuden temppeli ja muita kivoja kaupunkinäkymiä” -postauksessa kerron tämän mielettömän puurakennelman taustoista tarkemmin, ja sieltä löytyy myös enemmän kuvia. Eivätpä rakennustyöt olleet mitenkään mainittavasti edenneet sitten viime näkemän…

Keskiviikko oli karting-päivä, EasyKartissa oli koolla useampia Pattayan Suomalaisen koulun poikia vanhempineen. Opun lisäksi Piekkukin pääsi ajamaan isin kanssa. Me muut kannustimme ja pelattiinpa siinä pari erää biljardiakin.

Vieraita on kävelytetty ympäri kaupunkia, eikä ole tarvinnut houkutella, vaikka helle alkaa täällä päivisin olla aika pakahduttava! Yölämpötilatkin ovat taas +25 asteen luokkaa. Mammu ja Pauli vaikuttavat kestävän hellettä ja aurinkoa keskivertosuomalaista paremmin mm. viettäessään tuntikausia aurinkoisella golf-kentällä. Muutaman tunnin kaupunkikävely ei siis tunnu missään! Olemme löytäneet uusia mukavia ravintoloitakin, unohtamatta toki vanhoja suosikkeja!

Perjantaina koululla järjestettiin juhlat ystävänpäivän kunniaksi. Lapset olivat taas valmistelleet aivan ihania lauluja ja runoja, ja paikalla oli ennätysyleisö niitä kuuntelemassa! Esitysten jälkeen tarjolla oli suomalaista kahvia ja pullaa.

Lauantaina vietimme kotona grilli-illan, ja pihvien sekä kanan tuoksu houkutteli meille vieraankin. Isomahainen, hyvin kesyn ja hellyydenkipeän oloinen kisu ilmestyi pihalle, ja Piekku antoi sille nimen Intiaani. Sittemmin kisu on käynyt syömässä päivittäin. Ison mahan salaisuun taitaa olla millä tahansa hetkellä syntyvät pennut…

Viikonloppuna keli oli todella kummallinen. Jo lauantaina lenkillä tuuli kummallisesti ja oli hyvin painostava ja pilvinen sää. Sama jatkui sunnuntaina. Tim oli kutsunut meidät mukaan Father Ray’s Children’s Villagen lasten kanssa rantaretkelle. Tim tekee järjestössä paljon vapaaehtoistyötä, järjestää mm. toimintaa lastenkodin asukkaille ja hoitaa heidän asioitaan. Retki suuntautui Jomtieniin Ban Amphur -rannalle. Lapset aluksi ujostelivat toisiaan molemmin puolin, ja juuri ennen poislähtöä alettiin hiukan tehdä tuttavuutta… Olli sai tytöiltä vähän liikaakin huomiota, ja Piekku tietysti pienimpänä ja vaaleakutrisena myös! No, seuraavalla kerralla sitten ei tarvinne niin paljon ujostella…

Lähdimme retkelle jo aamuyhdeksältä, ja lastenkodin väki palasi kotiin puolenpäivän jälkeen. Jamo ei päässyt mukaan vatsakivun takia. Minä ja lapset päätimme jatkaa matkaa Sattahipiin, jossa olemme käyneet kerran aiemmin armeijan rannalla, jolla käy yleensä vain paikallisia. Tuolloin siellä oli mahtavat aallotkin. Ajoimme n. 40 km etelään päin, ja ehätimme rannalle parahiksi todistamaan rankkasateen lähestymistä! Lopulta saimme uida niin kovassa sateessa, että oli ihan vaikea pitää silmiä auki, niin kovaa pisarat rummuttivat! Ja hauskaa oli! Aallotkin olivat lähes yhtä suria kuin viimeksi. Oli jännä saada sadetta ensimmäisen kerran 2,5 kuukauteen!

Sade kesti hetken aikaa, ja alkoi uudestaan ajaessamme takaisin kohti Pattyaa. Huono keli yllätti autoilijat, ja matkalla näimme kolme kolaria! Pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin, Mäkkärin autokaistan kautta tietysti!

Tiistaina jätimme auton kolmoskadun autopesulaan, jossa auton saa pesetetyä sisältä ja ulkoa alle viidellä eurolla.  Jatkoimme matkaa keskustan Central Festival -tavarataloon, ja veimme Mammun ja Paulin lounaalle samanlaiseen Oishin Shabu Shabu Sushi -buffettiin, jossa kävinne Vipun kanssa Bangkokissa. Emme olleet tajunneetkaan, että täältä Pattayalta löytyy samanlaisia jopa kaksi kappaletta, ennenkuin tuossa joulun jälkeen! Ravintolassa valitaan vieressä kulkevalta liukuhihnalta erilaisia pieniä raakoja annoksia, jotka kypsennetään itse kiehuvassa liemessä. Lisäksi on runsas valikoima erilaisia friteerattuja herkkuja, salaatteja, monenlaista sushia, jäätelöä yms. 1,5 h aikana saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja hinta on 339 bahtia eli n. 8€/hlö. Oli taas kerran mukavaa ja herkullista!

Illalla kävimme katsomassa maailmankuulun Pattayan Tiffany’s transvestiitti- eli Ladyboy Shown! Olimme nähneet vastaavan shown Bangkokissa Vipun ja Sannan kanssa marraskuussa, tästä kuvia ”Bangkokin tyttöjä” -postauksessa. Pattayan show oli suurempi ja monella tapaa mielestäni parempi: mm. lavasteisiin oli panostettu huomattavasti enemmän, ja tässä esityksessä oli enemmän taidokasta tanssia, eikä pelkästään pikkutuhmaa hassuttelua. Luonnollisesti koko showssa ei esiinny ainoatakaan naista, mutta siitä huolimatta useimmilla esiintyjillä oli kunnon rinnat eikä lainkaan miehisiä genitaaleja! Tunnin ja 20 minuutin show maksoi ilman kuljetuksia 900 bahtia, ja oli kyllä hintansa väärti. Jo rakennus on hyvin näyttävä. Kyllä ne miehetkin osaa! Täällä ei saanut lainkaan kuvata esitystä, mutta Bangkokin showsta löytyy aiemmin paljon kuvia.

Paljon olemme taas ehtineet touhuta, vaikka joka arkipäivä on ollut kouluakin normaalisti. Ylihuomenna alkaa talviloma, ja lähdemme viettämään sitä tuonne lahden toiselle puolelle Hua Hiniin. Täytyyhän Mammulla ja Paulille näyttää muitakin paikkoja Thaimaassa, ja olemmehan mekin olleet kotona jo reilun viikon. On siis aika mennä taas!