Lauantaiaamuna lähdettiin siis jälleen viemään avustustarvikkeita Burman rajalla sijaitsevaan orpokotiin. Tämä oli kolmas avustuskäynti sinne, ja toinen jossa itse olin mukana. Viimekertaisesta reissusta joulun alla löytyy kertomus ”Pieniä ihmeitä” -postauksessa. Tässä kerroin myös orpokodin taustoja.
Viimeisten tavaroitten ja lähtijöitten sijoittelua kahteen minibussiin Siam Orientalin pihassa
Joulun alla kerroin Facebookissa ja tässä blogissa orpokodista ja avun tarpeessa olevista lapsista. Tämän seurauksena ystävämme lahjoittivat yli 2000 euroa orpolasten auttamiseen! Rahat riittivät tämänkertaisenkin reissun ruoka-avustusten ostamiseen, ja lisäksi kävin ostamassa ison arkkupakastimen orpokodin lähellä olevasta kylästä menomatkalla. Nyt siellä on mahdollista vaikkapa teurastaa porsas pelkäämättä, että lihat pilaantuvat! Rahaa jäi vieläkin jäljelle seuraava avustusreissua varten.
Matkalla ihmettelimme ”ruskaa”. Kuukausi sitten täällä luonto viheriöi, nyt kaikkialla alkaa olla kuivaa. Seuraavan parin kuukauden aikana tullaan näkemään paljon maastopaloja!
Lavallnen huivipäisiä ”mummoja” ja yksi tyttö, mihinhän lie matkalla?
Perillä! Nyt lapset selvästi riemuitsivat meidät nähdessään, eikä useitten kohdalla ujoudesta ollut enää tietoakaan
Tavaroiden purku alkamassa
Tällä hetkellä vain pojat asuvat tässä talossa, tytöt ovat perheen talossa turvallisuussyistä. Lukkoja ei ovissa ole, ja mm. ryövärijoukkoja kulkee öisin kylällä
Paikalle sattui onnekas jäätelömyyjä, joka sai kerralla myytyä koko kylmälaukkunsa tyhjäksi!
Pojatkin innostuivat lopulta hulluttelemaan kameran edessä
Saimme kuulla muutaman sekä thain- että kareeninkielisen laulun
Lapset kertoivat pelaavansa ahkerasti jalkapalloa, ja toivoivat voivansa haastaa Pattayan Suomalaisen koulun oppilaat tulevalla kevään luokkaretkellä, kun koulu vierailee orpokodissa
Kuvia otettiin kaikilla mahdollisilla laitteilla, ja niitä piti saada katsoa saman tien! Ensi kerraksi lupasimme tehdä paperivedoksia kuvista
Menomatka Pattayalta Burman rajalle vei meiltä pysähdyksineen n. 5 tuntia. Paluumatkalle pääsimme lopulta ennen viittä, ja pysähdyimme lähikylään syömään ennen ajomatkaa. Sunnuntainahan Thaimaassa järjestettin vaalit, joitden vuoksi hiukan pelkäsimme tiesulkuja, kun Bangkokiin vievää liikennettä pyritään mellakoitten pelossa rajoittamaan. Bangkokin ohitustie kaupungin eteläpuolella olikin suljettu, mutta onneksi pääsimme ohitustielle lopulta muutaman pikkutien kautta. Kotona Pattayalla olimme lopulta hiukan ennen puoltayötä.
Herkullisia paistettuja kaloja kylän ravintolassa
Jonotusta Bangkokin eteläpuolella
Kaikki sujui siis lopulta hyvin. Pieni poika, jolla on luustosairaus ja josta otin edellisellä kerralla kuviakin, on nyt aiempaa huonommassa jamassa, koska hän ei pysty enää kävelemään. Hän vain istui apaattisen oloisena katoksessa, eikä päässyt ollenkaan mukaan muitten lasten touhuihin. En halunnut ottaa hänestä nyt kuvia, koska hän vaikutti niin harmistuneelta ja ujostelevalta.
Lääkärireissulla oli todettu, että kyynärvarren luissa on kroonisia murtumia jotka eivät parane ilman leikkausta. Poika tarvitsee siis pyörätuolin, jonka yritämme hänelle hankkia ensi kerraksi.
Muu perhe vietti lauantain kalastus- ja uintireissulla mm. muutamien muiden koululaisten ja heidän vanhempiensa kanssa. Oli ollut niin kivaa, että unohtivat kokonaan ottaa valokuvia! Hyvä varmaan niin!
Kunhan lapset kotiutuvat koulusta lähdemme ajelemaan kohti pohjoista naapurimaata Laosia. Ensi yön vietämme puolessamatkassa Koratissa eli Nakhon Ratchasimassa -jospa vaikka pääsisimme taas herkuttelemaan siihen ihanaan korealaiseen grilliravintolaan…!
Matkalla.Me 