Kulunut viikko on sujunut kotoisissa merkeissä. Mennyt viikonloppu meni kotona elotellessa, koska Opun oikea reisi kipeytyi niin, ettei voinut juuri liikkua. Olisiko äkillisesti alkanut skeittaus ja runsas jalkapallon potkiminen jotenkin revähdyttäneet jalan… Joka tapauksessa olimme ihan vaan kotosalla, ja aika paljon aikaa kului medialaitteitten äärellä.

Maanantaina lähdimme heti koulun jälkeen liikkeelle, ja ensimmäisenä ajattelimme käväistä Bangkok Pattaya Hospitalilla saamassa kausi-influenssarokotteet. No, ihan käväisyllä homma ei hoitunutkaan. Ensin ilmottauduttiin, eli täyteltiin henkilötietokaavakkeita, ja meistä otettiin valokuvat. Sitten selitettiin aika moneen kertaan, vielä kerran, miksi olimmekaan tulleet sairaalaan. Sitten lähdettiin kohti lastenosastoa 5. kerrokseen, jossa odottelun jälkeen sairaanhoitaja mittasi ja punnitsi lapset. Lisää odottelua, ja sitten lapset kutsuttiin lastenlääkärin vastaanotolle, joka hetken juteltuaan määräsi lapsille rokotteet. Vajaan kahden tunnin kohdalla lapset oli viimein rokotettu.

Sama ruljanssi meille aikuisille 1. kerroksessa. nyt sisar hento valkoinen mittasi pituuden ja painon lisäksi kuumeen ja verenpaineenkin, joka oli minulla sattuneesta syystä jo hiukan koholla…Onneksi tarjolla oli kahvia, teetä ja vettä, ja lapset huvittivat itseään litkimällä sokerista teetä litrasotalla. Me aikuiset jouduimme tietysti käymään sisätautispesialistilla, joka määräsi meille kausi-influenssarokotteet, ja Ollille Japanin aivokuumerokotteen, jonka me muut saimme jo Suomessa. Kolmen tunnin kohdalla kaikki oli rokotetu ja lasku maksettu.

Kuuden ihmisen rokottaminen kaikkine tarkastuksineen maksoi n. 200€. Suomessa me maksoimme pelkistä Japanin aivokuumerokoteista 130€/kpl (!!!), eli kyllä kannatti.

Onneksi olimme ajoissa liikkeellä, koska varsinainen määränpäämme tuona maanantaina oli 3D-taidemuseo Art in Paradise. Kävimme ensin ravitsemassa ruumiimme Burger Kingissä, ja sen jälkeen oli vielä hyvin aikaa tutustua taidenäyttelyyn, joka on auki iltayhdeksään. Täällä lähes kaikki on auki joka päivä ja yleensä myöhään iltaan saakka.

Art in Paradise on suuri pysyväistaidenäyttely Pohjois-Pattayalla, jossa suuriin halleihin on maalattu pääasiassa seinille ja lattioihin taidokkaita kuvia, jotka antavat oikeasta kulmasta tarkasteltuna varsin uskottavan kolmiulotteisen vaikutelman.  Pääsymaksu oli 300/200 bahtia eli n. 7/4,5€. Todella hieno paikka, johon täytyy ehdottomasti mennä toistekin!

Leivoin pitkästä aikaa ihkaoikeaa suomalaista pullaa! Oliko se pullantuoksu vai mikä, mutta samana iltana meidän ajotielle kokoontui useampikin paikallinen lapsi leikkimään ja potkimaan palloa -ja pullatkin menivät ns. parempiin suihin ilman erityistä houkuttelua! Hyvä niin!

Huomenna on jälleen lähtö avustusreissulle Burman rajalla sijaitsevaan orpokotiin. Kävin Riston ja Juhan kanssa jo keskiviikkona Makro-tukussa ruokaostoksilla. Lisäksi koululle on kertynyt mukavasti lahjoitustavaraa, eli matkaan lähtevät kaksi minibussia ovat täydessä lastissa. Tällä kertaa meidän perheestä lähden vain minä. Mm. kaikki nämä ruuat ostettiin jälleen joulukuisen Facebook-keräykseni tuottamilla avustusvaroilla, ja rahaa on vieläkin jäljellä, seuraava reissua varten! Ystäväni tekivät aivan mahtavan työn lahjoittaessaan orpolasten hyväksi, apua riittää pitkäksi aikaa!

Torstai-illan vietimme Virtasilla, ja saimme herkutella ihanilla grillivartailla, todella maukkaalla Burgundinpadalla ja, mikä parasta, Voiton uskomattoman hyvällä lohella, aidolla ruisleivällä ja tietysti Victory-kurkuilla ja punajuurilla! Aroi maak maak maak!

Huomenna on minulla siis aikainen lähtö kohti Burman rajaa. Kyllä luulisi unen tulevan, kun taas illalla tuli juostua Kultaisen Buddhan vuorta ympäri ja lisäksi hikoiltua kuntosalilla… kuten monena muunakin päivänä. Olen tehnyt kävelylenkkejä myös kaupunkiin, ja tässäpä loppukevennyksenä erään eläintarvikekaupan ikkunasta bongattuja joka lemmikin välttämättömyystarvikkeita!

Viikko sitten vietettiin erilainen koulupäivä: koko koulun porukka lähti päiväksi merelle! Koulu oli vuokrannut päiväksi kalastuslaivan, johon kaikki n. 55 retkeläistä mahtuivat mukavasti. Mukana oli paitsi oppilaat ja henkilökunta, myös vanhempia ja ystäviä. Sää oli jälleen kerran aurinkoinen ja aamusta melko tyynikin. Iltapäivästä nousi navakka tuuli ja sen mukana melkoinen aallokko, mutta kukaan ei tullut merisairaaksi.

Opettajat ja harjoittelijat suunnittelivat uusia lukujärjestyksiä, muutoin ei kouluhommia sinä päivänä tehty! Uitiin ja hypeltiin laivan yläkannelta ja reunoilta, ja syötiin maittava lounas, paistettua riisiä ja kanaa ja supisuomalaista jauheliha-perunasoselaatikkoa, sekä vihanneksia ja hedelmiä. Toki kaikilla oli omia herkkuja mukana myös. Lukuvuoden ensimmäinen laivaretki oli hyvin onnistunut, eikä varmastikaan viimeinen tälle vuodelle!

Retken päätteeksi menimme ihailemaan auringonlaskua ja syömään Bali Hain majakkaravintolaan. Tuuli yltyi yltymistään, ja ensimmäisen kerran oli kylmä! Tyttöjen piti mennä syötyään autoon lämmittelemään… No ehkä se ei olisi ollut ihan välttämätöntä. Mutta Thaimaassahan on nyt ollut ennätyskylmää, ja kylmyyttä on kestänyt ennätyksellisen kauan. Uutisten mukaan yli 60 ihmistä on kuollut kylmyyteen, pohjoisessa ja vuoristossa kun lämpötila laskee helposti lähelle nollaa, eikä ihmisillä ole mitään suojaa kylmää vastaan.

Täällä Pattayalla yölämpötilat ovat olleet alimmillaan n. +18, ja päivälläkin on saatettu jäädä n. +24 asteeseen. Auringossa on edelleen tukahduttavan kuuma. Meille nämä viileät kelit ovat olleet tervetullutta vaihtelua. Lenkillä on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä lämpöhalvausta. Ainoa harmi on ollut oikeastaan se, että uima-altaan vesi on kylmää, +22, eikä siellä juuri nautinnokseen ui. Mutta kuumia kelejä kohti mennään, täällähän huhtikuu on yleensä kuumin kuukausi ja silloin mittari hipoo +40 astetta. Sitä odotellessa!

Viikonlopun ohjelmassa oli tutustuminen Pattayan urheilukenttiin -niihin vähiin olemassaoleviin. Kun miettii esim. Suomessa, siellä on joka puolella puistoja ja nurmikenttiä tai muita hyviä paikkoja vaikkapa jalkapallon pelaamiseen. Täällä niitä ei juuri ole. Nurmikenttiä ei tietenkään ole, koska ruoho ei kestäisi tätä kuumuutta ja kuivuutta. Kaikki joutomaa on yhtä rytökasaa, täynnä roskaa tai ainakin kaikenlaista kasvillisuutta.

Lopulta löysimme ihka oikean jalkapallokentän Pattayan kunnankirjaston vierestä. Kirjasto sijaitsee tosiaankin keskellä ei-mitään, ei ihme ettei siellä kuulemma käy juuri ketään. Matkaa on Jomtienin rannalta n. 2-3 kilometriä pieniä, asutuksen keskellä kulkevia teitä pitkin, eikä matkalla näy yhtään opastetta. Kirjastossa on vapaassa käytössä oleva lehtilukusali, lasten elokuvahuoneita ja kivoja leikkipaikoja ulkona ja sisällä, ja tietysti suuri kirjasto, jossa myös englannin- ja myös mm. ruotsinkielisiä kirjoja. Ja vuosimaksu olisi 40 bahtia eli n. 1€! Jalkapallokentän lisäksi kirjaston vieressä sijaitsee v. 2006 rakennettu Youth Sports Center, joka on mitä ilmeisimmin perustettu suurella rahalla, mutta annettu jalkapallokenttää lukuunottamatta rapistua todella pahasti! TIT taas kerran! Paikallisuutisissa onneksi kerrottiin, että urheilukeskus aiotaan panna kuntoon lähiaikoina.

Lauantai-aamuna lähdimme tutustumaan n. 10 km keskustasta sijaitsevaan Planet Football -nimiseen paikkaan, koska siellä on lauantaiaamuisin klo 9-11 ilmainen kokeilumahdollisuus jalkapallokerhoissa eri ikäisille lapsille (5-7, 7-11 ja 12-15 -vuotiaille omat ryhmät). Oppu ja Piekku eivät kumpikaan uskaltaneet lopulta mennä mukaan harjoituksiin… Siellä on myös hyvät pelitilat, ja kenttiä on mahdollista vuokrata omaan käyttöön varsin kohtuulliseen hintaan (250-500 bahtia/tunti).

Lapsista ei siis tullut ainakaan vielä jalkapallon harrastajia, mutta paluumatkalla tapahtui onnekas käänne. Ajelimme kotia kohti, kun Sukhumvitin ja Thepprasit Roadin kulmassa olevan Outlet Mallin suuri urheilivälinekauppa sattui silmiin. Päätimme mennä kysymään täältä sählymailoja, joita tarvittaisiin koululle, mutta joita ei näköjään ainakaan Pattayalta mistään löydy! Sählymailoja ei ollut, eivätkä täälläkään myyjät meinanneet aluksi edes ymmärtää mistä on kyse. Tarvittiin aika paljon body languagea ja vertailua mm. jääkiekkoon ennenkuin hoksasivat ”ooo, floorball…!”. Mutta löysimme lapsille lenkkarit ja mikä parasta, alennushyllystä -70% hintaan katuskeittilaudat! Hintaa jäi lopulta vain reilu 20€/lauta.

Lautailu sai lopulta niin suuren suosion, että oli palattava ostamaan Vepullekin oma lauta, ja nyt lautailua harrastetaan joka päivä. Vepun kaveritkin ovat innostuneet. Pääasia oli siis saada lapsille liikuntaa, ja siinä onnistuttiin  mainiosti!

Keskiviikkona meiltä katkesi yhtäkkiä sähköt. Mennessämme tarkistamaan sähkömittaria huomasimme sen kokonaan kadonneen. Asialla oli ilmeisimminkin sähkölaitos. Täällähän on tapana, että jos jätät sähkölaskun maksamatta, niin rahoja ei vaivauduta karhuamaan, vaan sähkön toimitus keskeytetään saman tien, sen enempää kyselemättä! Ongelma oli vaan se, ettei meillä ollut tietääksemme maksamattomia laskuja, vaan juuri edellisenä päivänä tullut lasku, jolla oli maksuaikaa vielä viikon päivät.

Ei kun autoon ja sähkölaitokselle toiselle puolelle kaupunkia. Kävi ilmi, ettei meille ollut tullut lainkaan joulukuun laskua. Lisäksi joulu- ja tammikuun sähkölaskut olivat järkyttävän suuria, reilu 200 euroa (!)/kk. Pakkohan se oli maksaa, vaikka heräsi epäily, ettei sähkömittari näytä oikein. Pyysimme asentamaan mittarin takaisin vasta tarkistuksen jälkeen, ja näin luvattiin tehdä. Mittari luvattiin asentaa klo 17, ja uskomatonta kyllä, klo 17.01 sähkölaitoksen mopomies kurvasi paikalle, ja ruuvasi mittarimme takaisin paikalleen! Saa nähdä millainen on seuraava lasku… Ihana naapurimme lainasi meille katkoksen ajan jatkoroikalla sähköä sen verran, että saimme jääkaapit ja pakastimet pidettyä päällä koko ajan.

Tallillakin on kertaalleen käyty, Piekun kanssa vietetty yksi sairaspäivä. Muutoin tavallisia, mukavia päiviä koulun ja edelleen ahkeran lenkkeilyn parissa! Koululla kävimme mekin sen verran auttelemassa, että saatiin koulun vieressä oleva tontti raivattua pieneksi pelikentäksi.

Pari kertaa on ollut kamera mukana lenkillä, ja on ollut ilo ottaa kuvia siivoojista ja siisteistä paikoista…! Tässä muutamia muitakin kuvia viikon varrelta.

Edessä on jälleen vapaa viikonloppu, ja suunnitteilla ainakin retki Sattahipiin rannalle. Viikon päästä on tarkoitus lähteä jälleen kohti Burman rajaa ja orpokotia, viemään uutta avustuskuormaa. Tällä kertaa lähden meidän perheestä ainoana edustajana. Seuraavalla viikolla suuntana on Laos! Nautitaan nyt siis vielä hiljaiselosta…!

Täällä Pattayalla asumisessa on hyvät ja huonot puolensa, ja nämä puolet näköjään korostuvat vuoronperään. Kaupungissa on kiva asua, koska aina löytyy jotain mukavaa ajanvietettä ja on harrastusmahdollisuuksia. Toisaalta taas ärsyttää kaupungin lieveilmiöt, kuten liikenneruuhkat ja roskaisuus.

Thaimaassa paljon reissanneena olen nähnyt täällä niin kauniita paikkoja, ettei Pattaya millään mittakaavalla vedä niille vertoja. Ja useimmat paikat ovat hyvin puhtaita ja siistejä -tätä ei valitettavasti voi Pattayasta sanoa. Välillä tuntuu, että roska-autot unohtavat kiertää tietyissä paikoissa, ja tällöin joutuu sananmukaisesti kahlaamaan jätteissä. Yäk! Tämä korostuu nyt varmaan sen vuoksi, että olimme vuodenvaihteessa ihanalla Koh Changin saarella, jossa kadut eivät sielläkään ihan tahrattomia olleet, mutta vesi oli kirkasta ja rannat aivan toista luokkaa kuin täällä. Tuntuu, että Pattayan rantojen hiekkakin on karheampaa ja tummempaa kuin muualla…

Liikenne on toinen ajankohtainen harmin aihe. Syksyllä, kun täällä oli väkeä huomattavasti vähemmän, keskustaan pääsi ajamaan melko sukkelasti, toki hiukan piti jonotella liikennevaloissa iltapäivisin ja tietysti väistellä lukuisia, joka suunnasta eteen tunkevia mopoja. Nyt kun turistikausi on vilkkaimmillaan (venäläisillä taitaa olla paras lomakuukausi juuri menossa, koska kaikki turistit tuntuvat olevan venäläisiä), liikenne on välillä ihan solmussa. Ei auta vaikka valitsisi minkä reitin tahansa, aina sama tilanne. Pahimmillaan kestää yli tunnin ajaa kaupungin pohjoispäästä meille eteläosiin. Ainoastaan aamulla liikenne on rauhallista.

Ongelma täällä on se, että kunnollista julkista liikennettä ei ole ollenkaan, ja kaupunki on kasvanut niin nopeasti, etteivät liikennejärjestelyt ole alkuunkaan pysyneet perässä. Pattayalla on rannan suuntaisesti neljä suurempaa pääkatua, joista kaksi yksisuuntaisia, ja keskustassa kolme isompaa poikkikatua. Välissä olevia pikkukatuja voisi hyödyntää oikoreitteinä, jos ne kulkisivat edes hiukankaan suoraan ja tietäisi mihin ne johtavat, ja jos niillä yleensäkään mahtuisi autolla ajamaan (monesti yritettyäni olen joutunut peruuttamaan pois, hirmu helppoa isolla maasturilla näillä teillä).

Mutta mutta. Aurinko paistaa, sadetta ei ole ollut lähes kuukauteen, elämä hymyilee… Ja kuten sanoin, kaupungissa on aina jotain kivaa tekemistä. Elämä on sellaista, jollaiseksi sen itse tekee, ainakin suurimmalta osin.

Teimme löydön läheisellä Buddha Hillillä, jonka huipulla olemme käyneet ihailemassa kultaista Buddhaa monet kerrat. Vasta nyt tajusimme, että patsasta ympäröivä metsikkö kätkee sisäänsä monia kävely- ja lenkkeilyreittejä, samantyyppisen urheilupuiston kuin vanhalla tutulla näköalakukkulallakin on, ja lisäksi tosi kivan leikkipuiston! Täällä on jopa iso päällystetty alue, jossa voisi vaikka pelata sählyä. Leikkipuiston vieressä on myös iso parkkipaikka, mutta sinne ei johda ainuttakaan tietä jolla saisi ajaa autolla… Thaimaassa tällainen on ihan mahdollista! Näitä uusia liikuntareittejä onkin nyt kulutettu oikein urakalla lähes päivittäin. Ostimme myös oman avaimen koulun kuntosalille, ja siellä on tullut lenkin jälkeen käytyä ahkerasti. Joulun aikaan elämä olikin hiukan turhan laiskanpulskeaa, nyt on toinen ääni kellossa! Olli varsinkin on ahkera liikkuja, vapaaehtoistyö Pattayan Suomalaisella koululla kun ei vie päivästä kuin pikku siivun.

Piekkukin on käynyt tallilla isojen tyttöjen kanssa ratsastamassa ja juoksuttamassa sekä hoitamassa poneja. Talli sijaitsee ihan kaupungin toisessa päässä, joten matka sinne kestää välillä melkoisesti… Mutta kun varautuu vedellä ja eväillä, sekä hyvällä musiikilla (jostain syystä kuuntelen edelleen Mariah Careyn joululevyä jatkuvasti…), niin liikennevaloissa ja jonoissa jumittaminen ei ole niin kamalaa. Sitä paitsi, mihin tässä nyt olisikaan kiire=)! Ensi viikolla ajattelimme käydä katsastamassa muitakin talleja, ihan vaihtelun vuoksi, vaikka tytöt ovat niin ihastuneet tähän nykyiseen, kieltämättä melko vaatimattomaan Jojo Horse Clubiin.

Sunnuntaina kävime Pattaya Parkissa saamassa kunnon aurinkoannokset! Nyt kun ei ole satanutkaan, altaiden vesi oli n. 20 cm tavallista matalammalla, jo ennestään varsin matalissa altaissa. Eivät ole ilmeisesti raaskineet täyttää altaita riittävästi. Tämä asetti haasteita pää edellä hyppimiselle, vesiliukumäet luistivat toki entiseen tapaan, ja jätski maistui aivan yhtä hyvältä kuin aina ennenkin!

Sunnuntaina tutustuimme myös Royal Plaza Garden -ostoskeskuksessa sijaitsevaan Ripley’s Believe It or Not -museoon. Täällä esitellään kaikenlaisia kummallisia ja kamaliakin asioita, joita v. 1893 syntynyt amerikkalainen Robert Ripley matkatessaan maailmalla löysi. Samaisesta ostoskeskuksesta löytyy myös muita samantyyppisiä houkutuksia, mm. Ripley-teemaan liittyvä kauhukabinetti, Louis Tussaudin vahanukkeja yms. Näitä muita emme tällä kertaa käyneet katsastamassa tarkemmin. Ripley-museo oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja siellä pari tuntia vierähti äkkiä.

Kirjoitin tämän blogin alkuosan eilen, ja tänään kävin rantaa pitkin kävellen Suomi-Pattaya -seuran kirjastossa palauttamassa ja lainaamassa kirjoja. Aivan kuin eiliset ajatukseni olisi kuultu ja luettu: aiemmin täytenä pursuilleet jäteastiat kumisivat tyhjyyttään, kaikkialla siivottiin, roska-autot kiersivät ja rantakin näytti tosi siistiltä ja houkuttelevalta! Muovi- ja lasipulloja täällä on hyvin vähän, eikä lasinsiruja juurikaan, koska pullot kerätään tarkasti talteen ja kierrätetään. Roskat ovat pääasiassa muovipusseja, kertakäyttöastioita ja erilaisia käärepapereita. Nyt näin ensimmäisen kerran myös oksasilppurilla varustetun auton: kuolleita puunoksia ja lehtiä onkin nyt valtavasti, kun kuiva kausi riuduttaa kasvillisuutta.

Kuuntelin ihmisten puheita, ja väittäisin, että turisteista 90% on venäläisiä ja loput skandinaaveja ja amerikkalaisia sekä brittejä pääosin. Joku kyllä tiesi Suomi-seuralla kertoa, että kiinalaiset ovat sijoittaneet tälle alueelle paljon ja enteilivät turistiryntäystä siitä suunnasta. Pohdimme siellä tätä liikenneasiaakin, ja ilmajunarata sai suurimman kannatuksen liikenneruuhkan helpottajana. Pitäisiköhän ajatusta esitellä kaupunginisille…? No, antaa heidän keksiä se ihan itse, niin toteutumismahdollisuudetkin ovat suuremmat.

Niinkuin alussa sanoin, tilanne vaihtelee ja kauneus -tai kauheus- on monesti katsojan silmässä, ja riippuu silmälasien väristä (ei aina ruusunpunaiset). Ehkä jatkossa tuijottelen roskakasoja vähemmän innokkaasti: poissa silmistä, poissa mielestä. Emmehän voi tehdä muuta kuin oman osuutemme, ja olemme todella yrittäneet minimoida mm. muovipussien käytön. Ainakaan emme heitä yhtään roskaa luontoon! Jospa tänne kaupungin kasvaessa ja kehittyessä saadaan yhä parempi jätehuoltojärjestelmäkin, eikä Pattaya lopulta hukukaan autoihin ja muovipusseihin.

Uusi vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Jamon veli tyttöystävineen lähtikin Suomeen jo vuodenvaihteen jälkeen, ja ehdimme viettää vajaan viikon oman perheen kesken, ennenkuin Vipukin palasi kotimaahan hoitamaan lukio-opintojaan. Täällä koulu jatkui joululoman jälkeen maanantaina 6.1., loppiaistakaan kun täällä ei tunneta.

Viime perjantaina teimme retken n. 40 km Pattayalta pohjoiseen sijaitsevaan Khao Kheow Open Zoohon. Tämä ”avoin eläintarha” on hyvin laaja, ja siellä on mahdollista liikkua omalla autolla. Toinen vaihtoehto on vuokrata golf-kärry, jolla voi ajella ympäriinsä. Näin mekin teimme. Eläintarhassa on sen verran isot etäisyydet, nähtävää paljon ja ilma niin kuuma, ettei käveleminen ole oikein houkutteleva vaihtoehto. Sisäänpääsymaksu oli varsin kohtuullinen, 300 bahtia aikuisilta (7€) ja 50 bahtia lapsilta (reilu 1€). Golf-kärryn vuokra oli 5 tunnilta 600 bahtia/kärry. Tässäpä ”muutama” kuva mukavasta päivästämme…

Muutoin viikkoon on koulun ohella mahtunut pitkiä lenkkejä kaupunkiin ja rantaa pitkin, kuntosalia ja olemmepa käyneet elokuvissakin kaksi kertaa: seuraamassa kapteeni Phillipsin taistelua somalialaisia merirosvoja vastaan, ja kävelemässä dinosaurusten kanssa kolmiulotteisesti. Täällä on useita suuria elokuvateattereita, ja kaikki mahdolliset elokuvat näköjään näytetään 3D:nä. Onneksi niitä ei ole dubattu! Leffalipun hintakin on kohtuullinen, n. 170 bahtia eli n. 4€.

Vipu lähti tiistaiaamuna takaisin Suomeen oltuaan täällä lähes 3 kuukautta. Viimeisenä iltana istuskelimme koko perhe lähirannalla katsomassa auringonlaskua ja potkimassa palloa.

Olipa kova paikka äidille saattaa lapsi Bangkokin lentoasemalle… Lapsi on lapsi täysi-ikäisenäkin, ei kai se siitä koskaan muuksi muutu. Takaisin Pattayalle ajaessani jouduin käyttämään ryömintäkaistaa, kun kyyneleistä ei tahtonut tulla loppua, eikä vielä kotonakaan. Mietinkin, että varmaan käsittelen vasta nyt sitä tosiasiaa, että lapset muuttavat pois kotoa, eikä perheemme tule tämän jälkeen koskaan enää asumaan kokonaisena saman katon alla.  Itkut itkettyäni ajattelen taas, kuten ennenkin, että tämä on elämän normaali jatkumo, positiivinen ja hyvä asia. Olen ylpeä lapsistani, kun he ovat niin itsenäisiä ja pärjäävät hyvin elämässä, vaikkei äiti ole koko ajan ympärillä höösäämässä! Ja kotiinhan voi aina tulla jos siltä tuntuu. Olli palaa Suomeen siskon kaveriksi soluasuntoon onneksi vasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Toivottavasti saadaan mennä kuivin silmin seuraavat kolme kuukautta!

Vuosi on siis uusi, ja täkäläisen kalenterin mukaan 2557! Saapa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Joulu sujui hyvin rauhallisesti ja ilman sen kummempia krumeluureja, kuten oli suunniteltukin. Itse olisin mieluiten jättänyt joulun kokonaan tänä vuonna väliin, muttei se ihan niin helposti käynytkään… Aattoaamuna piti olla rannalla joululaulelua, muttemme nähneet ketään laulamassa kun kävimme aamukävelyllä. Tunnelma rannalla oli kuten minä tahansa päivänä, ihmiset nauttimassa auringosta. Thaimaassahan ei vietetä lainkaan joulua.

Kävimme koululla joulusaunassa, ja kotiin palattuamme kuusen alle oli kuin olikin ilmestynyt muutama paketti! Olimme jouluvieraittemme kanssa loihtineet supisuomalaisia jouluherkkuja, joten meillä oli lopulta hyvin perinteinen, suomalainen joulupöytä. Saimme illalla Skypen kautta yhteyden Suomen-sukulaisiinkin!

Koska täällä ei vietetä joulua, kaikki kaupatkin olivat joulupäivänä normaalisti avoinna. Lähdimme siis joulupäivän kunniaksi shoppailemaan!

Tapaninpäivän aamuna lähdimme kahdella autolla ajelemaan kohti Koh Changin saarta. Tämä Thaimaan toiseksi suurin saari (Phuketin jälkeen) sijaitsee n. 300 km Pattayalta itään, muutaman kilometrin lauttamatkan päässä mantereelta. Olimme varanneet majoituksen lokakuussa, ja jo tuolloinkin oli jo vaikea löytää vapaita huoneita. Joka tapauksessa hotellivalinta osui nappiin, koska Seaview Resort&Spa Koh Chang osoittautui aivan upeaksi paikaksi kaikin puolin! Kelithän ovat olleet jo viikkojen ajan mahtavat, sateesta ei tietoakaan yhtä lyhyttä kuuroa lukuunottamatta, ja iltaisin ja öisin ollut mukavan viileää.

Yhden päivän vietimme ”5 island snorkelling tripillä”. Taksi haki hotellista puoli yhdeksältä ja vei saaren eteläkärkeen satamaan, jossa oli varmaan toista kilometriä pitkä laituri. Siellä oli aika hässäkkä, satoja myyntikojuja, tuhansia ihmisiä, emmekä aluksi tienneet lainkaan mihin kymmenistä laivoista meidän olisi pitänyt nousta… Taksikuski kun jostain syystä otti voucherimme, eikä meille oltu kerrottu laivan nimeä. Oikea paatti löytyi pienen hermoilun ja hotelliin suuntautuneen puhelun jälkeen. Hektisen alun jälkeen ja kylmän aamuviiman hälvettyä päivästä sukeutui todella mukava ja antoisa. Koh Changin lähisaaret, varsinkin Koh Rang ovat taianomaisia!

Viivyimme Changilla 4 yötä, mutta olisin halunnut olla kauemminkin… uudenvuoden takia hotelli ja koko saari oli loppuunmyyty, joten oleskelun pidentäminen ei onnistunut.  Hotellialue oli niin iso ja ihana, että siellä olisi viihtynyt monta päivää uiden, pelaten mm. pingistä, meloen, snorklaten, lueskellen hyvää kirjaa rannalla tai uima-altaalla (samalla kun lapset ilakoivat altaassa ja vesiliukumäessä), käyden rentouttavissa hieronnoissa ja muissa hoidoissa, ja käyden välillä pienillä ”mountain hikeilla” tai vaikkapa kuntosalilla. Hotelli vei sydämeni, ja Koh Changia voi todellakin suositella lomanviettopaikaksi!

Kotiin palattua odotti epämiellyttävä yllätys. Jostain syystä toisen jääkaappi-pakastimen johto ei ollut seinässä, joten kaappi oli sulanut ja sisältö eriasteisesti pilaantunut… Haju oli kuulemma huikea. Onneksi minä ja lapset jäimme Changille lähtöpäivänä pidemmäksi aikaa, Jamo ja Timo ehtivät parahiksi korjata jäljet ennenkuin me kotiuduimme… Hajuakaan ei juuri enää ollut!

Uusi vuosi oli rauhallinen, grillasimme ja vietimme hauskan illan meillä Virtasten ja yllätysvisiitillä piipahtaneitten naapureitten kanssa. Alun perin olimme ajatelleet lähtevämme Bali Hain laiturille katsomaan ”New Years Countdownia”, jota on viikkotolkulla mainostettu, mutta lopulta jäin lasten kanssa kotiin. Keskiyön pauke oli täälläkin mieletön ja taivas välkkyi, näimmepä parvekkeelta isoimpia rakettejakin.

Melkein puoli vuotta on tätä reissuamme jäljellä, ja yli neljä kuukautta takanapäin. Seuraava matka meillä on tiedossa helmikuun alussa, turistiviisumiemme umpeutuessa. Itse asiassa viisumit umpeutuvat jo ensi viikolla, mutta paikallisesta immigrationista saa ostaa kuukauden lisäaikaa 1900 bahtilla eli n. 45 eurolla. Ensi viikolla jatkuu koulukin.  Jos nyt malttaisi olla kuukauden aika lailla aloillaan, se voisi olla mukavaa vaihtelua!