Joulu on ovella, ja tunnelmaa tehostavat poikkeukselliset kylmät ilmat. Yölämpötilat täällä Pattayalla ovat olleet jopa 16 astetta, mikä on ennätyksellisen vähän. Päivisinkin on puhallellut navakka pohjoinen tuuli, ja mittari on jäänyt reilusti alle 30 asteen. Paikalliset ovatkin sonnustautuneet jopa toppatakkeihin… Ihanaa vaihtelua meille farangeille jatkuvaan läkähdyttävään kuumuuteen!

Tavanomaisten arkipuuhien lomassa olemme tehneet sen verran joulua, että haimme kotiin muovikuusen jonka koristelimme sinisin (tietysti vilkkuvin!) valoin, armaan kotimaan kunniaksi! Jouluvieraamme on onneksi ollut innokas leipuri, ja meillä on ollut piparin- ja tortuntuoksua ilmassa jo useampana päivänä. Tänään paisteltiin laatikoitakin, ja sekä possu että lammas ovat jääkaapissa tekeytymässä. Voitto toi meille kinkun lisäksi ”joululahjaksi” graavilohta, sekä punajuuri- ja kurkkusäilykettä, joten rosollikin on valmis!

Vietimme myös Ollin synttäreitä, sankarin toiveen mukaisesti hyvin pienimuotoisesti. Tottakai järjestimme perjantaina perinteisen aamu”yllätys”herätyksen lauluineen ja kakkuineen, ja koulun päättäjäiskirkon jälkeen kävimme illallisella Gabbages&Condoms -ravintolassa.

Tämän viikon huipentuma oli lauantain avustusreissu lähellä Burman rajaa sijaitsevaan orpokotiin. Lähdimme matkaan koko seitsenhenkisen perheemme voimin yhdessä Pattayan Suomalaisen Kotikirkon pastorin Risto Vierulan ja hänen perheensä, sekä Siam Orientalin porukan kanssa. Facebook-tempaukseni sai liikkeelle yli 40 ystävää tai perhettä, jotka lahjoittivat varsin runsaskätisesti rahaa orpojen lasten auttamiseen. Lähestulkoon kaikki tätä avustusreissua varten ostetut tavarat maksettiin näillä rahoilla, ja silti yli puolet rahoista (!) jäi yli odottamaan seuraavaa reissua, joka tehdään n. kuukauden kuluttua. On aivan uskomattoman hienoa, miten ihmiset ovat valmiita auttamaan. Olen suunnattoman ylpeä ja kiitollinen kaikista ystävistäni!

Kävimme yhdessä muiden reissuunlähtijöiden kanssa ostamassa tarvikkeita Makro-tukusta ja jo aiemmin mainitsemastani ”muovimarketista”. Ostimme mm. monta säkkiä riisiä, riisinkeittimen, makrilli- ja muita kalasäilykkeitä, kookos- ja soijamaitoa, pähkinöitä, kuivatuja sieniä, soija- ja kalakastiketta sekä muita mausteita, öljyä, mehua, nuudeleita, lautasia, mukeja, muita ruokailuvälineitä, jokaiselle lapselle lämpimän huovan, makuualustoja, pyyhkeitä, vaatteita, sandaaleita, kattiloita, isoja paistinpannuja, koulutarvikkeita, hammasharjoja ja -tahnaa, joitakin leluja ja paljon, paljon muuta. Koululaiset ja muutkin lahjoittivat leluja, vaatteita ja jopa polkupyörän. Koululaiset askartelivat jokaiselle lapselle myös oma herkkupussin! Meidän ihanat lähinaapurimmekin toivat monta pussillista leluja orpokotiin vietäväksi. Kolmen reissuun lähtevän auton kaikki liikenevä tila pakattiin täpötäyteen laatikoita ja pusseja.

Kerralla ei orpokotiin ole järkevää viedä liikaa tavaraa. Säilytystilaa ei siellä juurikaan ole, ja ylimääräinen tavara saattaa esim. pilaantua tai joutua varastetuksi.

Perhe, joka orpolapsista huolehtii, käsittää melko iäkkäät vanhemmat, sekä heidän aikuisen poikansa. Perhe asuu itsekin erittäin vaatimattomasti, kuten näköjään kaikki pienen, nimettömän kylän asukkaat, pääasiassa bambusta rakennetuissa hökkeleissä. Kylässä on kirkko, ja pääosa (yli 90%) väestöstä kristittyjä, mikä on Thaimaassa poikkeuksellista. Täällähän valtauskonto on tietysti buddhalaisuus, ja ainoastaan n. 1% koko Thaimaan väestöstä on kristittyjä. Täällä Thaimaan ja Burman rajaseudulla vaikuttivat kuitenkin 50-luvulla ilmeisen tehokkaat lähetystyöntekijät, ja raja-alueella on jopa tuhannen kilometrin mittainen ”kristittyjen kaistale”.

Perhe, joka lapsista huolehtii, otti ensimmäiset lapset hoiviinsa kaksi vuotta sitten. Nyt lapsia on 32, mutta apua tarvitsevia lapsia arvellaan olevan vähintään 1000. Nämä lapset ovat siis pakolaisia Burmasta (nykyisin Myanmar, mutta täällä kaikki käyttävät vanhaa nimeä). Siellä sotilaat partioivat rajaseudulla, ja kohtelevat siviilejä täysin mielivaltaisesti. Sotilaita pelätään, koska he saattavat helposti tappaa ilman syytä, tai ottaa pakkotyöhön josta ei ole helppoa poispääsyä. Jotkut näistä lapsista ovat joutuneet todistamaan omien vanhempiensa murhan. Joillakin lapsilla on vanhemmat tai toinen vanhemmista tai sukulaisia Burman puolella, mutta he ovat lähettäneet lapset Thaimaan puolelle turvaan ja lapsille parempia olosuhteita toivoen.

Lapset saavat käydä koulua, ja ovat oppineet melko hyvin thai-kielenkin, mutta heidän asemansa on muuten täysin epävirallinen. Tämän vuoksi mm. terveydenhoito on täysin paikallisten tahojen hyvän tahdon varassa. Terveysongelmat, onneksi suurimmalla osalla vähäiset, ovat hoituneet epävirallista reittiä.

Seuraava käynti orpokotiin tapahtuu tammikuussa, ja lähden jo tuolloin mukaan viemään seuraavaa avustussatsia jos suinkin mahdollista. Lupasin ystävilleni toimittaa kaikki avustustarvikkeet perille henkilökohtaisesti, ja sen aion myös tehdä! Todennäköisesti tulen siis vierailemaan orpokodissa useaan kertaan… Haluan myös varmistaa, että tuon pienen pojan käsi tulee kuntoon, koska hän tarvitsee kättään paitsi kirjoittamiseen, myös liikkumisen apuna poikkeavien alaraajojensa vuoksi. Onneksi hän vaikutti pystyvän melko hyvin käyttämään jalkojaan.

On todella hienoa, että monet ystäväperheet päättivät luopua jostakin auttaakseen tässä projektissa. Jotkut neuvottelivat omien lastensa kanssa, ja päättivät käyttää osan lahjarahoista tähän. Toiset jättivät joulukortit lähettämättä tai jotain muuta hankkimatta. Näin teimme itsekin, joululahjoja ei pakettien muodossa meillä juurikaan nähdä. Tästä tuli varmasti jokaiselle hyvä mieli.

Toisaalta mietin koko ajan, että olisi mahdollista luopua niin paljon enemmästäkin. Elintasoihmisen on helppo ostaa itselleen hyvä omatunto pikkurahalla. Mutta se ei ole minusta väärin. Mielestäni meillä hyväosaisilla on oikeus nauttia omasta hyvinvoinnistamme, kunhan muistamme arvostaa sitä mitä meillä on. Meillä on käynyt älyttömän hyvä tuuri, kun emme ole syntyneet Burman köyhälle ja väkivaltaiselle rajaseudulle, tai muuhun kurjaan maailmankolkkaan. Ja jos jokainen antaisi edes vähän omastaan, niin olisipa tämä maailmamme ihan toisenlainen paikka.

On myös muistettava, että täällä aineellisessa köyhyydessä asuu paljon suurta rikkautta, joka on monelle meistä vierasta. Täällä on kyky iloita pienestä, ei valiteta turhasta, välitetään läheisistä ja perheestä aidosti ja pidetään huolta minkä voidaan. Mistä kertookaan länsimaalaisten masentuneisuus, uupuminen arjessa ja työssä ja elintasosairaudet? Onko meidän elämäntapamme se, mikä meidät sairastuttaa? Raha ei tosiaankaan tee aina onnelliseksi.

Nyt nukkumaan ja odottamaan huomista jouluaattoa! Aamulla lauletaan rannalla joululauluja, ja koululla on joulusauna iltapäivällä. Suomesta tulleessa tuliaispussissa kuulostaa koeravistelun perusteella olevan sen sorttista herkkua, että pääsemme jouluaterian jälkeen varmasti kruunaamaan ähkyn oikealla suomalaisella suklaalla? Siinä mielessä tulossa siis perinteinen joulu!