Keskiviikkoaamuna olimme jo yhdeksältä valmiina odottamassa minibussia, jonka olimme varanneet vieraillemme Koh Sametin reissua varten. Tällä kertaa emme yrittäneet kaikki ahtautua meidän autoon! Eipä mikään yllätys, että sovittu kyyti ei saapunut, kuski ei vastannut puhelimeen… Onneksi meidän kadunkulmasta löytyy useampikin ”taksitolppa”, ja sain järjestettyä toisen minibussin. Olimme lopulta matkalla klo 10. Kouluhan oli suljettuna torstain ja perjantain, joten otimme keskiviikon omaa lomaa. Harmi sinänsä, koska tuolloin oli koulun rantapäivä ja kaikki muut kävivät myös Pattaya Parkissa.

Koh Sametin saari sijaitsee vajaan 90 km päässä Pattayalta. Mantereen puolelta Ban Phen kalastajakylästä menee ainakin tunnin välein lauttoja saarelle, ja hinta on hyvin edullinen 50 bahtia/hlö/suunta (eli n. 1,2 €). Saari on melko pieni, vajaa 6 km pitkä ja 2 km leveä. Se on lähes aina, varsinkin viikonloppuisin, kovin kansoitettu koska se on niin lähellä Bangkokia, ja varmasti monien Pattayalla asuvienkin viikonlopun viettopaikka. Se on silti yllättävän kehittymätön: lähes koko saari on viidakkoa ja tiet pieniä, pääosin päällystämättömiä hiekkateitä -ja päällystetytkin osuudet aivan kamalan huonossa kunnossa! Samoin hotellit ovat pääasiassa pieniä ja vaatimattomia.

Yleensä saarelle, kuiten muihinkin kansallispuistoihin ja vastaaviin, on peritty farangeilta 200 bahtin eli 5 € maksu. Nyt satamassa perittiin vain 10 bahtin satamamaksu.

Hotellimme Samed Cliff Resort sijaitsee saaren pohjoisosassa, siis syrjässä itärannan suosituista (=täyteenpakatuista) rannoista. Hotellilla oli oma ranta ja suuri uima-allas. Tärkeimpänä valintakriteerinä oli tällä kertaa se, että hotellista löytyi perhehuoneita viidelle hengelle.

Illallisella ei vieraillemme oikein ruoka maistanut, ja Jamo joutui alunalkaenkin jäämään huoneeseen posliinikalusteiden välittömään lähituntumaan. Lopulta vatsakipu ja huonovointisuus kaatoi vieraat petiin yksi toisensa jälkeen. Tauti oli raju, mutta onneksi nopeasti ohimenevä, ja seuraavana aamuna koko porukka oli pirteänä pystyssä!

Autolla ajo on saaren surkeilla teillä yhtä tuskaa, ja paras kulkupeli onkin mopo. Niinpä vuokrasimme kuusi menopeliä koko päiväksi, ja pääsimme tutustumaan koko saareen. Pojat olivat riemuissaan, kun pääsivät rälläämään oikein sydämensä kyllyydestä. Mopot olivat sen verran viritettyjä, ettei mäkinen maastokaan tuottanut ongelmia vaikka oli kaksi matkustajaa. Vähän villiä menoa ja vielä ilman kypärää… mutta maassa maan tavalla!

Perjantaina oli alunperin suunnitteilla käydä snorklaamassa lähisaarilla, esim. Koh Kudeella tai Koh Mun Nailla, joilla kävimme Ollin kanssa sukeltamassa vuosi sitten. Porukka oli kuitenkin vielä sen verran puolikuntoista, ettei pikavenereissu houkutellut, ja päätimme viettää päivää rannalla ja altaalla -ja ottaa Marjan sanoin ”riläksisti”! Altaalla ei ollut muita, joten lapset saivat rauhassa potkia palloa, melskata ja roiskuttaa vettä…

Paluukyyti Pattayalle tuli paikalle sovitusti muutaman tekstiviestin ja varmistuspuhelun jälkeen…

Aamulla teki mieli jo lenkille, ja kävelimme jo tutuksi rutiiniksi muodostuneen kierroksen.

Sitten pienelle kaupunkikierrokselle tutustumaan mm. TukCom -elektroniikkatukkuun, jossa on viisi kerrosta täynnä myytävää pientä sähkötavaraa. Suurin osa on uutta ja aitoa, mutta muutakin löytyy. Kännykät ovat täällä aika lailla Suomen hinnoissa, mutta kaikki oheistarvikkeet huomattavasti halvempia, puhumattakkaan korjauspalveluista! Työ on lähes ilmaista, mutta laadukasta. Ylin kerros on pyhitetty mm. peleille ja DVD-levyille, kaikki mahdolliset elokuvat ja tv-sarjat löytyy, muttei tietenkään alkuperäisinä. Joka puolella on kylttejä ”piratismi on rikos”, mutta täällähän se piratismi vasta kukoistaa! Valvovaa silmää ei kai ole. 

Viimeisen illan vietimme Cabbages&Condoms -ravintolassa. Hiukan harmitti, kun emme päässeet aivan meren ääreen alatasanteelle, mutta tunnelma ja miljöö sekä tietysti ruoka oli jälleen vailla vertaa.

Sunnuntaiaamuna vein vieraamme Suvarnabhumin lentokentälle. Monia asioita jäi meillä reilun viikon aikana tekemättä, mutta olette Marja, Timo ja pojat tervetulleita takaisin koska vaan! Jollei, niin kesällä nähdään!

Parin päivän päästä saapuu meille perheenlisäystä, ja perheemme on pitkästä aikaa taas kokonainen Ollin myötä -vähän aikaa! Sattumalta samaan koneeseen oli onneksi osunut myös Jamon veljen lento. Kohta olemme todellinen suurperhe!!!