Ukin ja mummin kanssa on kävelty päivittäin pitkiä lenkkejä ympäri kaupunkia, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän tuntuman kaupunkiin. Sunnuntaina lenkin jälkeen oli kiva lähteä viettämään aurinkoista iltapäivää Pattaya Parkin vesipuistoon. Vaikka puisto on ihan meidän vieressä, emme ole ehtineet käydä täällä kuin sen yhden kerran alussa.

Kävimme katsastamassa uudestaan myös Pratamnakin kukkulaa vartioivan Buddha-patsaan. Siellä oli jonkin tv-ohjelman kuvaukset menossa, ja Buddhan edusta aika kansoitettu.

Matka jatkui -tietysti kävellen- mäkeä ylös varsinaiselle näköalatasanteelle, jolla emme olleet aiemmin käyneet. Täältä näkymät joka suuntaan olivat suorastaan huikaisevat ja kaupunki näyttää todella laajalta! Uskoisimpa monen muun tavoin, että kaupungin todellinen väkiluku on lähempänä miljoonaa, kuin virallista puolta miljoonaa?

Paluumatka kulki luontevasti Bali Hain majakkaravintolan kautta. Upea, aurinkoinen keli muutui viime hetkellä rankkasateeksi, ja kotiin palasi litimärkä joukko.

Seuraavana aamuna hyppäsimme autoon ja ajoimme Pattayan pohjoisosaan tutustumaan nk. ”totuuden temppeliin”, Sanctuary of Truth (tunnetaan myös nimillä Wang Boran tai Prasat Mai). Tämä valtaisa yli 100 m korkea ja 100 m pitkä puurakennelma vaikuttaa ikivanhalta, mutta on itse asiassa rikkaan thaimaalaisen liikemiehen Lek Viriyapanthin alullepanema ja rahoittama projekti, jota on alettu rakentaa vasta vuonna 1981. Lukemattomissa puukaiverruksissa ja -patsaissa on vaikutteita sekä buddhalaisesta että hindulaisesta uskonnosta, sekä mm. Thaimaan, Intian ja Kiinan mytologiasta. Rakennus tehdään täysin puusta, vanhoja rakennusmenetelmiä ja tapoja kunnioittaen, eli metalliakaan ei juuri käytetä. Ei siis ihme, että projekti on edelleen kesken, ja arvioitu valmistumisaika on v. 2025.

Rakennus on uskomaton, joka ikinen soppi täynnä taidokkaasti kaiverrettua puuta, sekä ulko- että sisäpuolella. Ja ulkopuolella tietysti asianmukainen markkinameininki, kuten kaikkien nähtävyyksien luona. Oli hevos- ja norsuajelua, matkamuistoja, tanssiesityksiä ja ravintoloita. Koska kyseessä on rakennustyömaa, kaikille jaettiin tullessa kypärät.

Tarkoitus oli mennä syömään illallista kukkulan juurella olevaan intialaiskortteliin johonkin kivaan ravintolaan. Siellä syttyi kuitenkin iltapäivällä raju tulipalo, ja koko kortteli jouduttiin sankan savun takia eristämään. Toisessa suunnassa sijaitseva, todella hyvä (joskin paikallisittain hiukan hintava) Indian by Nature -ravintola Thepprasit-kadun varrella tarjosi meille herkullisen intialaisen illan!

Kirjoitan tätä Malesian Langkawilla, jonne tulimme eilen. Seuraavassa blogissa siis kuvia ja kuulumisia täältä upean vehreältä saarelta!