Tytöt hassuttelee omassa kylpyammeessa
Alkuviikko meni matkasta toipuessa. Niinhän se on, että loman jälkeen on aina loman tarpeessa! Päiviin mahtui kaikenlaista kodin kunnostusta ja puuttuvien tavaroiden hankkimista. Pesimme mm. painepesurilla koko pihan, joka oli ihan vihreänä levästä jatkuvien sateiden vuoksi. Tähän kului tunti jos toinenkin.
Naapuri pyysi katsomaan, kun heidän ilmastointilaitteitaan puhdistettiin. Tästä viisastuneena pyysin saman tiimin tulemaan heti perään meille tekemään saman työn. Ai kamala millaista moskaa sieltä löytyi…
Porukka teki huolellista työtä, kaikki pestiin painepesurilla tai höyryttimellä.
Oppu ja ”uusi” puhelin: elektroniikka-megamarket Tukcomista löytynyt käytetty iPhone 4 (160 euroa, ainakin vielä 3 päivän kuluttua toimii moitteettomasti!)
Bali Hain majakkaravintolasta alkaa muodostua yksi suosikeistamme… testattiin heidän Wing Bean salaattinsa (taivaallista) ja hiukan Tom Yamia kyytipojaksi
Loppuajasta kun ei malta istua paikoillaan, pitää keksiä jotain tekemistä. Voi vaikka leikkiä koala-karhua!
Jälleen yksi kukkapunosten myyjä työssään vilkkaassa risteyksessä
Ruuanmyyntikoju keskustassa
Kävimme torstai-iltana pesettämässä auton (oli jo aikakin!!!). Tiesimme, että se on edullista, mutta kuitenkin hämmästyimme, kun pesu ja myös sisäpuolen imurointi ja pesu maksoi yhteensä vain 200 THB (reilu 5€)!
Autoa pesulasta odotellessa menimme viereiseen ravintolaan syömään. Se sijaitsi lähestulkoon alikulkusillan alla ja oli erittäin ”autenttinen”. Kuten ennenkin, saimme tällaisessa hyvin yksinkertaisessa paikassa erinomaista ruokaa ja naurettavan halvalla!
Jamo tilasi taas niin tulista ruokaa, että hänelle tuotiin kaalia ilmeisesti ”paloa sammuttamaan”. Ravintolan juomavalikoimiin ei kuulunut olut, mutta omistaja totesi, että ”hae tuosta lähimarketista!”. Ja mehän haettiin.
Perjantai-aamuna haimme Bangkokista Suvarnabhumin kentältä kauan odotettuja vieraita: ukin ja mummin, jotka tulivat parin viikon visiitille, sekä Vilman. Olipa liikuttava jälleennäkeminen kun viimein löysimme toisemme lentokentän tuloaulassa!
Jo toista kertaa viikon sisällä lentokentällä. Nyt kun tuo sakkoasiakin tuli selväksi, suoriuduimme 130 km matkasta tunnissa!
Ja heti polskimaan altaasen, vaikka ilma oli kumman viileä: vain +28 astetta… ja vettäkin yritti hiukan sadella. Vilman tukka muuttui kloorivedessä ihan vihreäksi! Onneksi muistin jonkun sanoneen, että limettimehulla vihreyden saa pois. Toimii!
Umpiväsyneet matkalaiset yrittävät pysytellä hereillä yöhön saakka, jotta pääsisivät kiinni rytmiin.
Aurinkotuoleihin hankittiin uudet pehmusteet, ja heti meille ilmestyi uusia yövieraita…
Aamusta parin tunnin kävelylle pitkin Jomtienin rantakatua
Tulvavedet ovat mereen vyöryessään tehneet tuhojaan…
Ei tullut lasikauppoja
Lounasta kaupan
Olen aiemminkin tainnut muutamaan otteeseen mainita rannan roskaisuudesta. Nyt tilanne on edelleen turistikauden vilkastuessa parantunut. Lenkillä ollessa olen bongaillut näitä siisteysvetoomuksia useaan otteeseen, muttei ole koskaan sattunut kameraa mukaan. Ainakin omatuntoon yritetään vedota, siitä se ei ole kiinni…
Hah! Kukahan tätäkin asiaa vahtii…
Rantakadulla on paljon kauan sitten kesken jääneitä rakennuksia. Kuinkahan moni tästäkin on aikoinaan ostanut ”täysin kalustetun” asunto-osakkeen, ja menettänyt rahansa…
Kävimme katsastamassa myös Pattayan ”Floating Marketin” eli kelluvat markkinat. Olihan siellä vettä ja muutamia kelluvia myyntiveneitäkin, mutta pääasiassa kiinteitä, jalustoille rakennettuja kulkusiltoja ja kojuja. Kaikkea mahdollista oli kaupan, varsinkin ruokaa. Paikalliset pääsevät tänne ilmaiseksi, mutta farangeilta on alettu viime aikoina periä 200 THB (n. 5 €) pääsymaksu. Tästä olisi saanut vapautuksen vain työluvalla tai thaimaalaisella ajokortilla, jollaisia meillä ei vielä ole.
Ei ollut nälkä, mutta vaikka oli ollutkin, jotkut ruuat olisivat silti jääneet ostamatta…
No näitä joutuu ehkä jossakin vaiheessa maistamaan, ovat kuulemma hyviä. Siis paahdetut heinäsirkat.
Paikallinen mankiau
Markkinoilla oli myös thai -tanssiesitys, ja pääsimme ihastelemaan kauniita perinnevaatteita ja siroa liikehdintää. Ja sitä, miten naiset saavat sormensa kaartumaan taaksepäin…! Ei ihan kaikilta onnistu.
Markkinoilla näkee myös kaikkea kummaa…
Paluumatkalla nähtiin muutama tyypillinen henkilökuljetus, joka ehkä meillä Suomessa ei olisi mahdollista. Oltiin kuitenkin moottoritiellä, jossa nopeus parhaillaan reippaasti toistasataa km/h.
Täyteen ahdettu lavataksi
Työmiehiä
Kuskilla kypärä, lapsella ei…
Illalla veimme vieraamme syömään ihanaan Gabbages & Condoms -ravintolaan, jonka tunnelma ja miljöö eivät taaskaan pettäneet. Taivas pysyi pilvessä, joten auringonlasku jäi tällä kertaa näkemättä. Mutta niitä onneksi riittää!
Matkalla.Me 
Terveisiä teille kaikille ja erityisesti Vilmalle – ”ottotyttärelle”