Kyllä sai taas nauraa itselleen makoisasti! Kielikurssilla käytiin läpi tervehdyksiä, ja yleinen tapa tervehtiä on kysyä: ”Pay nay kha?” eli ”minne olet menossa?”. Kysyjä ei kuitenkaan halua varsinaisesti tietää, mihin olet menossa, vaan se on vain tervehdys. Me olemme ihmetelleet, kun naapurin iloinen thairouva joka aamu utelee ”Whee juu gooin?”, ja toki aina selvittäneet hänelle menemisiämme, vaikka syvällä mielessä on jopa kytenyt pieni epäilys. Ettei vaan joku kävisi tyhjentämässä talon, jos olisimme pitempään poissa…? No ei nyt tosissaan. Mutta rouva on siis vaan halunnut tervehtiä!

Kielikurssin opettaja kertoi toisenkin esimerkin tervehdyksestä, joka on aiheuttanut väärinkäsityksiä. Kerran erästä vähän thaita osaavan suomalaismiehen tyttöystävää tervehti toinen mies:  ”Oletko jo syönyt riisisi?”.  Tappeluhan siinä kuulemma meinasi tulla, kun suomalainen luuli toisen miehen pyytävän tyttöystäväänsä syömään. Toinen ei näin tervehtiessään siis halua pyytää sinua treffeille tai tietää yksityiskohtia ruokailuaikataulustasi, vaan kyseessä on jälleen vaan yleinen tervehdys.

Oppu parturissa. Johan edellisestä käynnistä olikin 2 viikkoa… tukka kasvaa täällä helteessä kovaa vauhtia, ja 2,5 euron parturireissuja voi tehdä vaikka viikottain.

Kuulimme myös, että ulkomaalainen ei saa Thaimaassa harjoittaa millään tavalla politiikkaa, maanviljelystä tai toimia asianajotehtävissä. Tästä seuraa välitön maastakarkoitus. Kuitenkin ulkomaalaisia asianajajia tuntuu olevan paljon, ja maaseudulla on pilvin pimein ulkomaisia maajusseja, jotka jopa vuokraavat traktoreitaan muille omilta maatiloiltaan. Joku kurssilainen oli kuullut jonkun farangiviljelijän myyvän tuotteitaan itse poliisipäällikölle. Täällä ei siis ole sellainen meininki, että kaveri käräytetäisiin kovin helposti. Karpolla ei olisi paikallistelevisiossa juurikaan asiaa.

Vauhti päällä Piekun huoneessa, kavereita naapurista kylässä

Aivan ehdottomimmat asiat täällä ovat huumausaineet ja kuninkaallinen perhe. Huumausainerikoksesta saattaa päästä hengestään, ja kuninkaallisten puolesta moni thaimaalainen olisi valmis luopumaan hengestään. Kuninkaallisista ei siis missään tilanteessa voi eikä saa puhua mitään pahaa, muuten löytää itsensä raudoissa putkasta.

Taiteenteko alkoi jälleen!

Parin korttelin päässä meidän talolta sijaitsee kuninkaallisten loma-asunto meren rannalla, ja sinne johtavien katujen varsilla oleviin taloihin ei ole saanut rakentaa parvekkeitakaan, jotta joku ei sattuisi oleskelemaan näkyvästi kuninkaallisten yläpuolella, kun he muutaman kerran vuodessa ajavat autolla asunnolleen. Kadut suljetaan kuulemma aina hyvissä ajoin etukäteen, ja jos sattuu asustamaan reitin varrella kerrostalossa, on pysyteltävä kaukana ikkunoista.

Nämä asiat saattavat tuntua meistä länsimaalaisista hassuiltakin, mutta maassa maan tavalla. Ei tulisi mieleenkään halventaa näitä sääntöjä mitenkään. Eli jalat maassa ja hymy naamalla, niin kaikki sujuu hyvin!

Muuten olemme eläneet normaalia arkea, tässä kuvia menneeltä viikolta.

Bang Saray Beach Pattaya cityn eteläpuolella. Viikolla teimme tänne uimaretken, ja illastimme taustalla häämöttävässä kalaravintolassa.

Huomaa sivusiili…

Taas tuttu torni, tällä kertaa eri suunnasta. Olimme reilusti 10 km kotoa kuitenkin. Autereinen päivä.

Toiset tykkää varjosta…

Rantakadun varrelta

Hippakaveri!

Lasten rantaprojekti, eli kuoppa.

Bang Saray beachin kalaravintola. Olimme laajennetulla perhekokoonpanolla liikkeellä, eli mukana myös Tim ja Alisa.

Herkullinen sea bass. Tilasimme kaksi, ja toinen jäi lähes koskematta. Kätevä emäntä pyysi fisun tietysti mukaan, kastikkeetkin pakattiin erilliseen muovipussiin, ja seuraavana päivänä meillä olikin päivällisellä maukas kalakeitto!

Ilta pimenee ja jätskit hupenee.

Sea Food -ravintolan valikoima oli taatusti tuoretta!

Koulun porukkaa käymässä tutussa Club1 -ravintolassa, jonka eräs vanhemmista omistaa

Vepun ja Alisan vuoro pelata bilistä!