Minuun on iskenyt elämäni ensimmäinen autokuume! Alunperin ajattelimme taittaa matkat kaupungissa taksilla, ja vuokrata autoa viikonloppureissuja varten tarvittaessa. Taksi löytyykin melko helposti yleensä parin korttelin säteeltä, mutta sitten alkaa aina vääntö hinnasta. Tinkimiseenkin näköjään kyllästyy nopeasti!
Kouluun on kävelymatka, mikä on hyvä, koska sesonkiaikana koulua tullaan käymään kahdessa vuorossa. Pienillä alkaa tuolloin koulu aamulla, mutta Vepulla vasta klo 11. Isommat kaupat ja muut asiointipaikat sijaitsevat kuitenkin kauempana ja olisi mukava iltaisin päästä käymään kaupungin ulkopuolella. Puhumattakaan viikonloppureissuista, joita ajattelimme ulottaa eri puolille Thaimaata. Tämän takia auto taitaa olla kuitenkin välttämätön.
Meille tarjottiinkin jättimäistä valkoista (auton yleisin väri täällä!) Mitshubishi Pajeroa, johon mahtuu seitsemän henkeä. Ratti tietysti ”väärällä puolella”, ja muutenkin pienenpieneen sitikkaan tottuneena tuntui aika huimalta istua sen järkäleen uumenissa. Sitten pitäisi vielä lähteä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sitä luotsaamaan!
Auton hankintaintoa hiukan latistaa korkea vuokra. Se tosin sisältää kaikki mahdolliset vakuutukset, jotka ovat ehdottomia, koska täällähän farangi eli länsimaalainen on aina kolaritilanteessa syyllinen kunnes toisin todistetaan. Muutenkin meitä valistettiin, että jos joudumme kolariin tai mihin tahansa muuhun pulaan, täytyy aina vaan muistaa hymyillä ja ehdottomasti säilyttää malttinsa. Hermostuminen tarkoittaa täällä totaalista kasvojen menetystä, ja on thaikulttuurissa hyvin nolo asia. Siinähän voi sitten hymyillessään kirota päräytellä suomeksi niin paljon kuin jaksaa.
Kunhan saataisiin nettiyhteys kunnolla toimimaan, niin päästäisiin hiukan tutkimaan autotarjontaa laajemmin. Minä kyllä jo haaveilen huristelusta vuoristossa valkoisella jättiläisellä…


















