Lauantaiaamuna yhdeksän aikaan starttasimme merelle. Aamulla tihkuteli hiukan vettä, mutta sen emme antaneet masentaa! Pakkasimme mukaan Fonin keittämää riisiä ja munia, hedelmiä, vihanneksia, mausteita ja juomia. Ruokahan meidän oli tarkoitus nostaa merestä.
Piekku tähystää, matkalla kalastuspaikkaan
Yläkannella
Meri oli varsin tyyni ja sade loppui kokonaan kun pääsimme liikkeelle. Vaikkei aaltoja kauheasti ollutkaan, jouduin melko tiukasti alkumatkasta tuijottelemaan horisonttiin. Venlaa tämä ei auttanut, vaan hän päätyi ruokkimaan kaloja kaaressa yläkannen suunnasta. Tämän jälkeen olo taisikin helpottaa.
Kapteeni valmistelemassa kalansyöttejä: katkaravun ja mustekalan paloja. Katkaravut tuntuivat toimivan paremmin tällä kertaa. Onkina olivat pitkät ja paksut siimat, joiden päässä paino ja kaksi koukkua. Paino laskettiin melkein pohjaan reilun kymmenen metrin syvyyteen ja siellä niitä kaloja oli paljon, paossa kuumia pintavesiä.
Nykiikö?
Piekku irroitteli innokkaasti kaloja koukusta
Oli alusta saakka selvä, kellä on paras kalaonni! Mutta suurimman kalan palkinnon jaoimme minä ja Oppu!
Osa saaliista
Kalaonnea meillä oli rutkasti, ja reilun tunnin aikana nostimme merestä kolmisenkymmentä vonkaletta. Sitten ajoimme Koh Larnin vieressä sijaitsevan pienemmän saaren rantaan ja pääsimme uimaan. Tällä välin kapteeni paistoi kalamme upporasvassa todella herkullisen rapeaksi. Täytyy sanoa, että nämä olivat melkein parempia kuin suomalaiset muikut!
Kalansaalis valmiina syötäväksi!
Reippaita syömäreitä osa 1
Reippaita syömäreitä osa 2
Saapumassa pikkusaarelle
Ja eikun uimaan!
Mieli tekisi Piekunkin mennä yläkannelta hyppäämään, mutta äiti ei anna!!!
Uusi tapa pitää pelastusliivejä: Pampers-style!
Vaippapöksyt uimasilla
Auts!!!
Uskaltaisko?
Aarghh!
Pitkähäntävene
Saaren rannalla oli melko paljon veneitä. Uimaan mahtui kuitenkin hyvin, ainoa huoli olivat vesijetit joita kuljettivat välillä todelliset idiootit: kurvailulla ei ollut mitään rajaa ja piti ihan varoa ettei jää alle!
Veneen keulassa on -kuten autojen taustapeileissäkin- matkaonnea tuomassa kukkapunoksia ja näköjään ruokaa ja juomaakin. Kapteeni kävi lisäämässä keulaan pari kolikkoa matkan aikana, olisiko johtunut villistä matkustajajoukosta… tämä kun tapahtui juuri hurjimpien uimahyppyjen aikaan.
Suolapusu!
Melkein kotona!
Paluumatkalla puolet porukasta nukkui sikeästi yläkannen aurinkotuoleissa. Maisemat olivat hienot, kun viimeisetkin pilvet ja sumut olivat päivän aikana hävinneet.
Loppuilta uitiin meillä kotona ja Fon loihti jäljelle jääneistä kaloista ihanaa kala-riisiherkkua!
Keli oli olevinaan niin pilvinen, ettemme tajunneet edes laittaa aurinkorasvaa, ja illalla ihot punoittelivat kaikilla. Olisihan se pitänyt muistaa, että merellä aurinko polttaa vaikkei paistaisikaan pilvettömältä taivaalta, ja vaikka olimme varjossa muuten paitsi uidessa.
Tällaisia reissuja pitää tehdä toistekin!
Matkalla.Me 